Sydän- ja verisuonitaudit ovat niin perimä- kuin elintapaperäisiä sairauksia, joiden syntyyn voidaan usein vaikuttaa elintavoilla.
Verenkiertoelimistön tehtävä on kuljettaa verta, happea, ravintoaineita ja solujen rakennusaineita ympäri kehoa. Verenkiertojärjestelmän keskeiset osat ovat sydän, valtimot, hiussuonet ja laskimot.
Epäterveelliset elintavat, ylipaino, liikkumattomuus, tupakointi ja diabetes kuormittavat verenkiertoelimistöä ja voivat aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja.
Kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin on vähentynyt merkittävästi 70-luvulta lähtien. Siitä huolimatta sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat yhä vajaan puolet työikäisten kuolemista Suomessa.
Sydän- ja verisuonitautien syntyyn voidaan vaikuttaa tehokkaasti elintavoilla. Elämäntapamuutoksessa apuna toimii esimerkiksi Puhti-laboratoriopaketti. Omien veriarvojen seuraaminen motivoi muutoksessa ja tuo tulokset konkreettisiksi. Tutkimus auttaa sinua selvittämään, miten elimistösi tällä hetkellä voi. Voit tarvittaessa tilata erikseen lääkärin etäkonsultaation testien jälkeen suoraan Puhdin tulosraportilta.
Mikäli sinulla on akuutteja oireita, hakeudu suoraan lääkäriin.
Sydän, valtimot, laskimot ja hiussuonet ovat verenkiertoelimistön keskeiset osat. Sydän pumppaa laskimoista saapuvan veren valtimoihin ja hiussuoniin, joissa tapahtuu aineiden vaihto veren ja solujen välillä. Veri kerääntyy hiussuonista laskimoihin. Laskimot kuljettavat verta takaisin sydämeen.
Sydämen vasen kammio pumppaa veren ääreisverenkiertoon eli suureen verenkiertoon, josta veri palautuu laskimoiden kautta sydämen oikeaan eteiseen ja siitä edelleen oikeaan kammioon. Oikea kammio pumppaa veren keuhkoverenkiertoon eli pieneen verenkiertoon. Tällöin veri kiertää keuhkovaltimoiden, keuhkorakkuloiden pinnalla olevien hiussuonten ja keuhkolaskimoiden kautta sydämen vasempaan eteiseen.
Valtimoverenkierto kuljettaa kudoksiin happea ja energia- sekä rakennusaineita. Laskimoverenkierto kuljettaa aineenvaihdunnan tuottaman hiilidioksidin ja muut kuona-aineet soluista pois.
Sairauksia, jotka heikentävät verenkiertoelimistön normaalia toimintaa, kutsutaan sydän- ja verisuonitaudeiksi.
Yleisimpiä sydän- ja verisuonisairauksia ovat:
Suomessa alueelliset erot sydän- ja verisuonitautisairastavuudessa ja kuolleisuudessa ovat suuret. Myös sosioekonomiset erot ovat suuret, sillä pienempien tulojen ryhmissä on suurempi riski sairastua ja kuolla sydän- ja verisuonitauteihin. Sepelvaltimotautia esiintyy Lounais-Suomeen verrattuna lähes puolitoistakertaisesti Itä- ja Koillis-Suomessa.
Sepelvaltimotauti on syöpien ohella Suomen tärkein kansansairaus. 1960-luvulla suomalaiset olivat maailman kärkisijalla keski-ikäisten miesten sepelvaltimotautikuolleisuudessa. 2000-luvun alussa keski-ikäisten miesten sepelvaltimokuolleisuus kuitenkin väheni noin viidenneksen kärkisijasta.
Nykyisin sepelvaltimotautiin kuolee vuosittain runsaat 12 000 suomalaista. Elintapojen kohentuminen ja sairauden ennaltaehkäisy sekä hoito ovat ajan saatossa vaikuttaneet sepelvaltimotaudin vähenemiseen.
Ihmisellä on yleensä kaksi sepelvaltimoa: oikea ja vasen. Niiden tehtävä on huolehtia sydänlihaksen hapensaannista ja riittävästi ravitsemuksesta.
Sepelvaltimoverenkierron heikkenemisen yleisin syy on valtimotauti eli ateroskleroosi (kansankielisesti “verisuonten kalkkeutuminen”), joka vaurioittaa sepelvaltimoita.
Valtimotauti tarkoittaa verta kuljettavien valtimoitten ahtautumista. Tämän seurauksena veren kulku suonessa heikkenee.
Naisilla valtimotaudin riski on pienempi kuin miehillä.
Sepelvaltimotaudin aiheuttavia riskitekijöitä ovat:
Riskitekijöiden vähentäminen ei kosketa vain iäkkäämpää väestöä. Nuorella iällä riskitekijöiden vähentämisellä on huomattava vaikutus sepelvaltimotaudin riskiin myöhemmällä iällä.
Taudin tavallisin oire on rintakipu, jota ilmenee ruumiillisessa rasituksessa esimerkiksi reippaasti liikkuessa. Kipu tuntuu yleensä rinnan keskivaiheilla ahdistavana tai puristavana. Joskus oireena saattaa ilmeitä ohimenevää hengenahdistusta ilman rintakipua sekä uupumista ja huonovointisuutta.
Joissakin tapauksissa sepelvaltimotaudin ensimmäinen ilmenemismuoto voi olla sydäninfarkti eli äkillisen hapenpuutteen aiheuttama vaurio sydänlihaksessa.
Mikäli sepelvaltimotauti todetaan, ovat taudin ehkäisytoimet erittäin tärkeitä, koska taudilla on etenemistaipumus. Elämäntapoja muuttamalla, lääkityksen aloittaminen ja säännöllisellä kuntoliikunnalla on mahdollista vähentää taudin etenemistä ja sepelvaltimotautiin liittyviä oireita.
Lääkehoito aloitetaan asetyylisalisyylihappolääkkeellä, joka ehkäisee valtimoveritulpan muodostumista. Nitroa voidaan käyttää rintakivun lievittämiseen. Usein myös kolesterolilääkitys aloitetaan, jotta veren kolesterolipitoisuus saadaan laskemaan.
Mikäli lääkityksen avulla taudin oireet eivät lievity tai jos taudin laatu sitä vaatii, vaihtoehtoinen hoitokeino on sepelvaltimon pallolaajennus tai ohitusleikkaus.
Sepelvaltimotautia voidaan ehkäistä vähentämällä riskitekijöitä.
Ruokavaliossa on huomioitava energiamäärä ja rasvojen laatu. Ruokavalion tulisi sisältää paljon kasviksia ja vihanneksia sekä sopivasti proteiinia. Nopeat hiilihydraatit kuten vaalea vehnä korvataan täysjyvätuotteilla ja kova rasva pehmeällä rasvalla.
Terveellinen painonhallinta ja diabeteksen ehkäisy ja hoito liikunnan sekä ruokavalion avulla ehkäisevät sepelvaltimotaudin syntyä.
Puhti-laboratoriopaketti toimii apuna elämäntapamuutoksessa. Tutkimuspaketti auttaa sinua selvittämään, miten elimistösi tällä hetkellä voi ja mihin oman terveyden ylläpito kannattaa suunnata. Voit tilata erikseen lääkärin etäkonsultaation helposti suoraan tulosraportin lopusta, mikäli haluat keskustella tuloksistasi ja terveydestäsi, tulokset poikkeavat viitearvoista, sinulla on oireita tai herää epäilys sairaudesta.
Kohonnut verenpaine eli verenpainetauti on yksi yleisimmistä kansantaudeista Suomessa. Verenpaineen kohoaminen on yleistä 40 ikävuodesta ylöspäin, ja siihen vaikuttavat perimä ja elintavat. Verenpaine on normaali, kun se on alle 130/85 mmHg.
Kohonneeseen verenpaineeseen voidaan vaikuttaa muun muassa vähentämällä suolan ja liiallisen alkoholin käyttöä sekä ylipainoa. Terveelliset elämäntavat ja kokonaisvaltainen elämäntapamuutos auttavat.
Sydämen vajaatoiminnassa sydämen pumppaustoiminto heikkenee eli se ei pysty pumppaamaan normaalisti verta elimistöön. Vajaatoiminta on oireyhtymä, joka voi johtua useasta eri sydänsairaudesta. Sydämen vajaatoiminta on harvinaista alle 50-vuotiailla, mutta yli 75-vuotiaista sitä sairastaa joka kymmenes.
Sydämen vajaatoiminnan yleisimmät syyt ovat sepelvaltimotauti, sydäninfarkti ja kohonnut verenpaine. Ajan kuluessa kohonnut verenpaine aiheuttaa sydänlihaksen paksuuntumista, jäykistymistä ja lopulta sen pumppauskyky heikkenee.
Sydämen vajaatoiminta ilmenee yleensä sydämen vasemman kammion puolella. Yleinen oire on hengenahdistus ja uupuminen, jotka ilmenevät ruumiillisen rasituksen yhteydessä. Hengenahdistus johtuu verentungoksesta keuhkoissa, koska sydän ei jaksa pumpata keuhkoista tulevaa verta eteenpäin.
Oikean kammion vajaatoiminnassa yleinen oire on turvotus nilkoissa ja säärissä sekä ylävatsalla. Turvotus johtuu nesteen kertymisestä kudoksiin. Runsassuolainen ruokavalio voi lisätä turvotusta.
Sydämen vajaatoiminta on vakava elinikäinen sairaus. Oireyhtymän ennaltaehkäisyssä ja hoidossa pyritään vaikuttamaan sen aiheuttajiin eli kohonneeseen verenpaineeseen ja sepelvaltimotautiin.
Lääkehoito on tärkein osa sydämen vajaatoiminnan hoitoa. Lääkehoidon lisäksi tupakoinnin lopettamisella, riittävällä unella, terveellisellä painonhallinnalla ja kohtuullisella alkoholin käytöllä on suuri merkitys.
Myös terveellisestä ja vähäsuolaisesta ruokavaliosta sekä riittävän raudan saannista on huolehdittava.
Tavallisesti vajaatoiminnan yhteydessä ilmenee liikunta- ja suorituskyvyn alenemista. Säännöllisen liikunnan on kuitenkin todettu vähentävän sydämen työkuormaa ja parantavan toimintakykyä monin tavoin. Liikuntaa tulisi harrastaa kolmesti viikossa ainakin puoli tuntia kerrallaan ja sen ohella kevyttä lihasvoimaharjoittelua 1-2 kertaa viikossa.
Aivot ovat kokonaisuus, joka säätelee kaikkia kehon toimintoja ajattelemisesta ja tunteista aina kävelemiseen, nukkumiseen, oppimiseen ja muihin kognitiivisiin toimintoihin asti. Aivoverenkiertohäiriö muodostaa kudosvaurion, joka vaikuttaa kehon toimintoihin monin tavoin.
Aivoverenkiertohäiriö voi aiheuttaa pysyviä tai tilapäisiä kehon halvausoireita, tuntopuutoksia, häiriöitä kielellisissä toiminnoissa sekä muussa henkisessä suoriutumisessa.
Aivoverenkiertohäiriöllä (AVH) tarkoitetaan:
Tilapäinen aivoverenkiertohäiriö on ohimenevä aivoverenkiertohäiriö, jonka oireet muistuttavat aivoinfarktia. Oireet kuitenkin menevät nopeasti ohi, useimmiten tunnin sisällä, mutta viimeistään vuorokauden kuluessa.
Aivoverenvuodossa veren vuotaminen aivokudokseen aiheuttaa painetta ympärillä olevaan aivoalueeseen, minkä seurauksena alueen hermokudoksen toiminta häiriintyy. Verenkierto vähenee myös vuotavan suonen alueella.
Aivoinfarkti eli aivoverisuonitukos muodostuu, kun aivokudosta tuhoutuu äkisti verenkierron häiriintymisen vuoksi. Aivoinfarkti voi johtua kahdesta syystä: aivovaltimo joko tukkeutuu tai vuotaa. Tukkeuma aiheuttaa hapenpuutteen verisuonen suonitusalueella, jolloin tälle aivoalueelle syntyy infarkti eli kuolio.
Myös aivolaskimoiden tukos eli sinustromboosi voi aiheuttaa aivoinfarktin tai aivoverenvuodon. Sinustromboosi on suhteellisen harvinainen, ja sitä esiintyy lähinnä nuorilla naisilla.
Aivoinfarktin yleisin aiheuttaja on aivovaltimon veritulppa. Veritulppa johtuu yleensä valtimotaudista eli ateroskleroosista, joka aiheuttaa muun muassa sepelvaltimotautia. Aivoinfarktilla on samat riskitekijät kuin sydäninfarktilla: tupakointi, keskivartalolihavuus, diabetes, liiallinen alkoholin käyttö, korkea kolesteroli ja kohonnut verenpaine.
Arviolta neljännes aivoinfarkteista syntyy verihyytymästä eli emboliasta, joka on lähtöisin sydämestä. Verihyytymä kulkeutuu verenkierron mukana valtimoita pitkin, kunnes se kiilautuu johonkin aivovaltimon haaraan. Embolian yleisin aiheuttaja on sydämen rytmihäiriö, eteisvärinä.
Noin 15 prosenttia aivoinfarkteista aiheutuu aivovaltimon repeämisestä ja sitä seuranneesta verenvuodosta aivokudoksen sisään. Tavallisesti vuodon taustalla on kohonnut verenpaine, joka vuosien mittaan aiheuttaa muutoksia aivovaltimoiden seinämiin.
Aivoinfarktin oireet ilmenevät yleensä äkisti. Aivoinfarktin oireita ovat yleensä toispuolinen tai molempien raajojen toimintahäiriö, puutuminen, tuntopuutos sekä puheentuoton vaikeus. Myös suupielen roikkuminen, näköhäiriöt, huimaus, kaksoiskuvat ja sekavuus voivat olla aivoinfarktin oireita.
Aivoverenvuodossa halvausoireet kehittyvät yleensä hieman hitaammin. Vuodon koko ja sijainti vaikuttavat oireisiin. Oireet voivat vaihdella lievistä, esimerkiksi äkillisesti ilmenevänä voimakkaana päänsärkynä, vaikeisiin, kuten laajaan toispuoliseen halvaukseen, jolloin tajunta monesti heikkenee.
Omilla elintavoilla voi ennaltaehkäistä aivoverenkiertöhäiriöitä. Kovien rasvojen ja valkoisen sokerin välttäminen, säännöllinen liikunta, kohtuullinen alkoholin käyttö sekä tupakoimattomuus ovat ennaltaehkäisyn kannalta tärkeitä elämäntapamuutoksia.
Myös kohonneesta verenpaineesta ja korkeasta kolesterolista huolehtiminen vähentävät riskiä.
Rasva-aineenvaihduntahäiriöt eli dyslipidemiat tarkoittavat poikkeavia veren rasva-arvoja. Poikkeavien rasva-arvojen hoidolla pyritään ehkäisemään valtimotauteja, kuten esimerkiksi sepelvaltimotautia ja aivovaltimotautia.
Dyslipidemian hoidon perusta on elämäntapamuutos. Elämäntapamuutoksen osa-alueita ovat tupakoimattomuus, normaalipainoon pyrkiminen, säännöllinen liikunta, terveellinen ruokavalio sekä riittävä uni ja lepo.
Veren rasva-arvot voidaan mitata verikokeella. Puhdin kautta pääset tutkimukseen ilman lähetettä. Rasva-arvojen tutkimus kuuluu myös suosituimpiin tutkimuspaketteihin.
Poikkeavat veren rasva-arvot ovat:
Poikkeavat veren rasva-arvot eivät sellaisenaan ole suoraan lääkehoidon aihe, vaan ne ovat lähtökohta tarkempaan valtimotautien riskiarvioon.
On tärkeää muistaa, että normaalitkaan rasva-arvot eivät merkitse sitä, että valtimotaudin yleisimpiin riskitekijöihin ei tarvitsisi puuttua. Yleisimpiä riskitekijöitä ovat keskivartalolihavuus, tupakointi, liikkumattomuus, lievästi kohonnut verensokeri ja eräät tulehdussairaudet.
Ennen dyslipidemian hoidon aloittamista on arvioitava kokonaisriski eli kuinka suuri riski henkilöllä on sairastua valtimotauteihin.
Riskiarvioon voidaan käyttää erilaisia laskureita ja testejä, kuten Hertta-sydänkohtausriskitestiä tai FINRISKI-laskuria [THL].
Riskiarvio on aiheellista, jos:
Muussa tapauksessa miesten riski arvioidaan viimeistään 40. ja naisten 50. ikävuoteen mennessä.
Mikäli henkilöllä on todettu valtimotauti, diabetes, perinnöllinen dyslipidemia tai munuaisten vajaatoiminta, on riskiarvio yksinkertainen. Nämä sairaudet suurentavat valtimotaudin kokonaisriskiä, joten riskilaskurille ei ole tarvetta.
Mikäli elämäntapamuutoksilla ei päästä toivottuun muutokseen, aloitetaan lääkehoito. Lääkehoitoon käytetään tavallisesti statiineja.
Tarvitsemme päivittäin terveellistä ja värikästä ravintoa sekä riittävästi hivenaineita ja vitamiineja voidaksemme hyvin. Ihminen on myös luotu liikkumaan; runsas istuminen tekee kehollemme hallaa. Suomalaiset istuvat suurimman osan valveillaoloajastaan. Istuminen altistaa monille pitkäaikaissairauksille, kuten valtimotaudeille ja diabetekselle.
Lisäksi riittävän levon ja unen merkitys on suuri. Pitkään jatkunut univaje on yhteydessä keskivartalolihavuuteen ja moniin sairauksiin, kuten aikuisiän diabetekseen, kohonneeseen verenpaineeseen ja sydänsairauksiin.
Krooninen hiljainen tulehdus (matala-asteinen tulehdus) voi vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien syntyyn.
Muista nämä:
Sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn kuuluu terveelliset elämäntavat: tasapainoinen ruokavalio, säännöllinen liikunta, tupakoinnin lopettaminen ja alkoholin kohtuukäyttö. Lisäksi on tärkeää seurata verenpainetta, kolesteroliarvoja ja verensokeria säännöllisesti.
Verisuonten kunto tutkitaan usein ultraäänitutkimuksella, joka antaa tietoa verisuonten rakenteesta ja veren virtauksesta. Myös verenpaineen mittaus ja verikokeet, jotka mittaavat kolesterolia ja muita sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, ovat tärkeitä.
Sydän- ja verisuonitauteja hoidetaan yhdistelmällä lääkehoitoa, elämäntapamuutoksia ja tarvittaessa kirurgisia toimenpiteitä. Lääkehoito voi sisältää verenpainelääkkeitä, kolesterolia alentavia lääkkeitä ja veren hyytymistä estäviä lääkkeitä.
Sydän- ja verisuonitaudit ovat yksi yleisimmistä kuolinsyistä maailmanlaajuisesti. Suomessa ne ovat merkittävä terveysongelma, ja suuri osa väestöstä kärsii jossain elämänsä vaiheessa sydän- ja verisuonitaudeista.
Kolesterolitasot voivat alkaa laskea jo muutaman viikon sisällä elintapamuutoksista, kuten ruokavalion muutoksesta ja lisääntyneestä liikunnasta. Lääkityksen avulla muutokset voivat näkyä vielä nopeammin.
Kolesterolilääkitys voidaan aloittaa, kun elintapamuutokset eivät ole riittäviä alentamaan korkeita kolesterolitasoja ja henkilöllä on suurentunut riski sydän- ja verisuonitauteihin.
HDL-kolesterolia voi nostaa lisäämällä ruokavalioon terveellisiä rasvoja, kuten pähkinöitä, oliiviöljyä ja rasvaista kalaa, sekä säännöllisellä aerobisella liikunnalla.
Kokonaiskolesteroli lasketaan yhteen HDL-, LDL- ja 20 prosenttia triglyseridien arvosta. Tämä antaa yleiskuvan veren kolesterolitasoista.
LDL-kolesterolia voi laskea vähentämällä ruokavaliossa tyydyttyneiden rasvojen ja kolesterolin määrää, lisäämällä kuituja ja harrastamalla säännöllistä liikuntaa.
Sepelvaltimotauti todetaan yleensä sydämen rasituskokeella, EKG:llä (elektrokardiogrammilla) sekä verikokeilla, jotka mittaavat sydämen merkkiaineita. Joskus voidaan käyttää myös kuvantamistutkimuksia, kuten sydämen ultraääntä tai tietokonetomografiaa.
Kolesterolitasot voivat nousta nopeasti, jopa muutamassa päivässä, jos ruokavalioon lisätään runsaasti kolesterolia ja tyydyttyneitä rasvoja sisältäviä ruokia.
Kolesteroli poistuu elimistöstä maksan kautta, joka muuntaa sen sappeen. Sappi auttaa rasvojen sulattamisessa ja poistuu elimistöstä ulosteen mukana.
Sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn kuuluu terveelliset elämäntavat: tasapainoinen ruokavalio, säännöllinen liikunta, tupakoinnin lopettaminen ja alkoholin kohtuukäyttö. Lisäksi on tärkeää seurata verenpainetta, kolesteroliarvoja ja verensokeria säännöllisesti.
Kolesterolin mittaus suositellaan tehtäväksi vähintään kerran viidessä vuodessa terveille aikuisille. Riskiryhmiin kuuluvien ja kolesterolilääkitystä käyttävien tulisi mitata kolesterolinsa useammin.
LDL-kolesterolin katsotaan olevan liian korkea, kun sen pitoisuus veressä ylittää 3 mmol/l. Korkeat LDL-arvot lisäävät sydän- ja verisuonitautien riskiä, joten niiden hallinta on tärkeää terveyden kannalta.
Kolesterolia voi alentaa syömällä terveellisesti, vähentämällä tyydyttyneiden rasvojen ja kolesterolin saantia, lisäämällä kuitupitoisten ruokien määrää ruokavaliossa ja säännöllisellä liikunnalla.
Kolesteroli on liian korkea, kun kokonaiskolesteroli on yli 5 mmol/l, LDL-kolesteroli yli 3 mmol/l tai HDL-kolesteroli on alle 1 mmol/l miehillä ja alle 1,2 mmol/l naisilla.
Aikuisen tulisi saada alle 200 mg kolesterolia päivässä ruokavaliosta.
Triglyseridien alentamiseksi suositellaan terveellisiä elämäntapoja, kuten säännöllistä liikuntaa, alkoholin käytön vähentämistä, terveellistä ruokavaliota, joka sisältää runsaasti kuituja ja vähän tyydyttyneitä rasvoja, sekä tarvittaessa lääkitystä lääkärin ohjeiden mukaan.
Kolesterolilääkkeet, kuten statiinit, vähentävät maksan kolesterolin tuotantoa ja lisäävät sen poistumista verenkierrosta, mikä alentaa veren kolesterolitasoja.
Jopa kolesterolipitoisuutta tärkeämpiä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä ovat elimistön rasvoja kuljettavien partikkelien laatu ja lukumäärä. Sisältää tutkimukset: apo A1, apo B ja suhdeluku fS-ApoB/A1. Testiä käytetään seuraavissa tilanteissa: sydän- ja verisuonitautien riskin arviointi, dyslipidemioiden selvittely ja kolesterolia alentavan lääkehoidon seuranta.
Puhdin suosituin testipaketti, Puhti-laboratoriopaketti sisältää useita testejä, jotka antavat sinulle monipuolisesti tietoa siitä, miten elimistösi voi. Mukana mm. perusverenkuva, kolesterolit, verensokeri, D-vitamiini, ferritiini, tulehdustila sekä kilpirauhasen, maksan ja munuaisten toimintaa heijastelevat tutkimukset.
Hertta-testillä arvioidaan riskiä saada sydänkohtaus tai sairastua tyypin 2 diabetekseen lähivuosina.
Sydämen terveyttä voi tukea tupakoimattomuudella, terveellisellä painonhallinnalla, veriarvojen ja verenpaineen seuraamisella sekä riittävällä liikunnalla.
Vaikka painoa olisi liikaa, se ei automaattisesti tarkoita huonompaa terveyttä. Mitä parempaa huolta pidät itsestäsi painoindeksistä huolimatta, sitä todennäköisemmin pysyt terveenä.
HDL-kolesterolin riittävä määrä on hyväksi sydänterveydelle.
Sydänkohtausriskiin vaikuttavat muun muassa verenpaine, kolesteroli ja elintavat.
Kokonaiskolesterolin mittauksessa tutkitaan kehon kolesterolin kokonaismäärä.
Liikunta on tehokas tapa ylläpitää toimintakykyä ja edistää terveyttä. Sen avulla voidaan myös hoitaa sairauksia tai tiettyjä oireita. Lisäksi liikunnalla voidaan lisätä jaksamista ja voimavaroja.
Artikkeli päivitetty:
2 syyskuun 2024
Puhti tarjoaa parasta palvelua oman terveyden mittaamiseen ja kehittämiseen.
Kaikki testit ilman lääkärin lähetettä.
Selkeät paketit ja edullinen hinnoittelu.
Näytteenotto Mehiläisen laboratorioissa yli 75 toimipisteessä ympäri Suomen.
Suurin osa testeistä analysoidaan Suomessa Mehiläisen laboratorioissa.
Tulokset yleensä jo heti seuraavana arkipäivänä.
Selkeä ja helppolukuinen tulosraportti.
Tarvittaessa voit tilata erikseen Mehiläisen lääkärin neuvonnan testien jälkeen.
Saatavilla myös hyvinvointivalmennuksia.
Tiedot pysyvät Suomessa korkean turvaluokituksen palvelinsalissa.
Yli
testiä analysoitu
Palautteen keskiarvo
Google-tähdet
