Punasolujen kokojakauma, punasolujen koon vaihtelu (E-RDW, RDW)

Punasolut elävät ihmisen elimistössä keskimäärin 120 päivää. Tämän jälkeen ne hajoavat pääasiassa pernassa, jossa niiden rauta otetaan talteen ja käytetään uusien punasolujen valmistukseen. Punasolujen elinikä voi vaihdella eri ihmisillä ja eri olosuhteissa, mutta 120 päivää on yleisesti hyväksytty keskiarvo.

Täydellinen verenkuva otetaan yleensä silloin, kun halutaan saada kattava kuva henkilön yleisestä terveydentilasta tai kun on tarve seurata tiettyjä terveyteen liittyviä muutoksia. Täydellinen verenkuva voi auttaa tunnistamaan erilaisia tiloja, kuten anemiaa.

MCV:n (keskimääräinen punasolujen tilavuus) laskunopeus riippuu siitä, mikä on aiheuttanut muutoksen. Esimerkiksi raudanpuutteen hoidossa MCV voi alkaa laskea muutaman viikon kuluessa rautalisän aloittamisesta. Jos MCV:n muutos johtuu muista terveydellisistä syistä, kuten vitamiinipuutoksista tai luuytimen sairauksista, laskunopeus voi vaihdella.

Makrosytoosin hoito keskittyy yleensä perussyyn hoitamiseen. Jos makrosytoosi johtuu B12-vitamiinin tai foolihapon puutteesta, hoitoon kuuluu näiden vitamiinien täydentäminen. Jos taas taustalla on alkoholin käyttö, suositellaan alkoholin käytön vähentämistä tai lopettamista. Lääkäri voi myös määrätä muita hoitoja riippuen makrosytoosin syystä.

Aikuisessa ihmisessä on keskimäärin noin viisi litraa verta. Veren määrä voi vaihdella yksilöllisesti, ja se on noin 6-8% ihmisen kokonaispainosta. Veren määrä on tärkeä, sillä se kuljettaa happea ja ravinteita kehon eri osiin ja auttaa poistamaan kuona-aineita.

Jos trombosyyttien määrä on liian korkea, on tärkeää selvittää ja hoitaa tämän tilan taustalla olevat syyt. Yleisiä keinoja trombosyyttien määrän hallitsemiseksi ovat hydratoituminen ja veren ohentajien, kuten aspiriinin, käyttö lääkärin ohjeiden mukaan. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää myös muita lääkkeitä tai toimenpiteitä, kuten veren ohennuslääkkeitä tai verenkierron parantamiseen tähtääviä hoitoja. On tärkeää keskustella lääkärin kanssa ennen minkään hoitokeinon aloittamista.