Raskausdiabetes – Oireet, hoito ja riskitekijät
Raskausdiabetes on sokeriaineenvaihdunnan häiriö, jolle altistavia tekijöitä ovat muun muassa äidin ylipaino, yli 40 vuoden ikä ja munasarjojen monirakkulatauti.
Raskaus on useimmille naisille jännittävää ja monesti myös stressaavaa aikaa. Raskauden aikana naisen keho kokee suuria mullistuksia ja myös mieli saattaa olla myllerryksessä.
Omaan ja lapsen hyvinvointiin voi vaikuttaa elintavoilla. Raskausaika on hyvä vaihe tarkistaa omia elintapojaan ja ruokavaliota, sillä sikiö saa kaiken ravintonsa ja happensa äidin elimistön kautta. Raskausaikana tulee kiinnittää erityistä huomiota ruokavalioon, sillä raskaana ollessa monien vitamiinien ja hivenaineiden tarve kasvaa.
Jotkin nautinto- ja ruoka-aineet, kuten alkoholi, tupakka, maksaruuat sekä listeriariskin aiheuttavat ruoat voivat vahingoittaa sikiötä, ja niiden suhteen tulee noudattaa kansallisia suosituksia.
Raskausaikaan kuuluu tavallisesti myös monia epämiellyttäviä oireita, kuten väsymystä, pahoinvointia, ummetusta ja närästystä. Tilat ovat onneksi ohimeneviä ja päättyvät yleensä viimeistään synnytykseen.
Raskaus vaikuttaa siihen, mitä arvoja laboratoriokokeissa voidaan pitää “normaaleina”. Näistä voit lukea lisää artikkelista: Miten raskaus vaikuttaa veriarvoihin?
Raskauden varhaisia merkkejä ovat:
Raskaudenaikainen ravitsemus on tärkeää sekä äidin hyvinvoinnin että lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Monipuolista ruokavaliota noudattava nainen ei tarvitse suuria muutoksia ruokavalioonsa raskaaksi tultuaan. On kuitenkin ruoka-aineita, joita raskaana ollessa tulisi välttää, ja toisaalta eräiden vitamiinien ja kivennäisaineiden saantiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
Raskauden aikana ovat voimassa tavanomaiset terveellisen ruokavalion peruspilarit. Ruokavalion perustan muodostavat kasvikset. Proteiineja tarvitaan raskauden aikana uusien kudosten rakentumiseen. Hyviä proteiinin lähteitä ovat muun muassa kala, liha, kananmunat, linssit, pavut ja soija. Kalaa suositellaan usein syömään vähintään kaksi kertaa viikossa.
Rasvoja tulisi käyttää kohtuudella, ja suosia pehmeitä kasvirasvoja. Välttämättömien rasvahappojen tarve kasvaa raskauden aikana.
Seuraavia ruoka-aineita tulisi välttää raskaana ollessa:
Osa ruoka-ainerajoituksista on ehdottomampia kuin toiset. Esimerkiksi pieni määrä lakritsijäätelöä tai leivän päälle ripotellut pellavansiemenet eivät ole haitaksi.
Raaka kala on aina listeriariski. Listeria voi pahimmillaan johtaa keskenmenoon.
Raskaana olevien tulisi rajoittaa kofeiinin saantia 200 milligrammaan päivässä, mikä vastaa noin kahta kupillista (1,5 dl) kahvia.
Kolajuomia voi käyttää kohtuudella, mutta yleisesti niitä ei suositella kenellekään. Energiajuomia tulee välttää.
Suolan käyttöä olisi hyvä vähentää raskaana ollessa. Liiallinen natriumin saanti erityisesti raskauden lopulla kuormittaa munuaisia, nostaa verenpainetta ja lisää turvotusta.
Useiden vitamiinien ja hivenaineiden tarve kasvaa raskausaikana 15-50 prosenttia. Joitakin vitamiineja ja kivennäisaineita, kuten rautaa, D-vitamiinia ja folaattia, tarvitaan tätäkin runsaammin.
Rauta on elimistön tärkeimpiä hivenaineita, ja sen riittävä saanti on elimistölle välttämätöntä. Raskauden aikana elimistössä kiertävän veren määrä lisääntyy noin 40%. Lisääntyvä punasolutuotanto vaatii rautaa, jota kuluu varsinkin loppuraskaudessa myös sikiön punasolutuotantoon.
Jopa kolmanneksella odottavista äideistä rautavarastot ovat liian pienet. Tämä altistaa raskausajan anemialle. Raskausajan anemiasta puhutaan, jos veren hemoglobiini on alle 110 g/l. Mikäli äidin hemoglobiini on alhainen, on syytä aloittaa rautalisä.
Folaatti kuuluu B-ryhmän vitamiineihin. Sen riittävä saanti on tärkeää sikiön normaalin kehityksen kannalta. Riittävä folaatin määrä elimistössä vähentää synnynnäisten epämuodostumien ja erityisesti hermostoputken sulkeutumishäiriön vaaraa.
Suomalaisnaiset saavat keskimäärin liian vähän folaattia ruokavaliostaan. Folaatin tarve raskausaikana on noin 0,5 mg/pv. Folaattia esiintyy eniten tuoreissa marjoissa, hedelmissä ja kasviksissa. Lisäksi sitä on jonkin verran kokojyväviljoissa.
Kaikille raskautta suunnitteleville naisille suositellaan päivittäistä foolihappolisäravinnetta. Ravintolisä tulisi aloittaa viimeistään kaksi kuukautta ennen suunniteltua raskautta, ja sen käyttöä tulisi jatkaa aina 12. raskausviikkoon saakka.
Foolihappolisän käytön aikana on hyvä kiinnittää huomiota myös riittävään B12-vitamiinin saantiin, sillä B12-vitamiinilla on tärkeä merkitys foolihapon hyödyntämisen kannalta. Raskausajan monivitamiinitabletit sisältävät usein riittävän määrän B12-vitamiinia.
D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota tarvitaan muun muassa kalsiumin ja fosfaatin imeytymiseen sekä sikiön luuston kehittymiseen. D-vitamiinin puute aiheuttaa luun kasvun ja kehityksen häiriöitä.
Raskaus lisää D-vitamiinin tarvetta. D-vitamiinilisää suositellaan kaikille raskaana oleville ympäri vuoden 10 mikrogrammaa/vrk. D-vitamiinista suositellaan D3-muotoa eli kolekalsiferolia, sillä se on ihmisen elimistölle luontainen ja teholtaan parempi kuin D2-vitamiini.
Kalsium on kivennäisaine, jota tarvitaan erityisesti sikiön luuston kehittymiseen. Kalsiumlisä on tarpeellinen, mikäli ruokavalio ei sisällä tarpeeksi kalsiumia. Kalsiumin saantisuositus raskaana oleville on 900 mg päivässä. Kalsiumin imeytymisen kannalta erityisen tärkeää on saada riittävästi D-vitamiinia, joka vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen.
Parhaita kalsiumin lähteitä ovat erilaiset maitotuotteet, koska niihin on lisätty kalsiumia, mutta kalsiumia saadaan erityisesti lehtivihanneksista, tofusta, siemenistä ja kalasta.
Mikäli käyttää sekä kalsium- että rautavalmistetta, ne on imeytymisen tehostamiseksi syytä ottaa eri aterioiden yhteydessä. Kalsiumlisä nimittäin vähentää raudan imeytymistä.
Raskaana voi pääsääntöisesti harrastaa liikuntaa aivan normaalisti. Ainoastaan muutamat lajit, kuten laitesukellus ja jotkin tapaturma-alttiit lajit, kuten ratsastus, on syytä jättää raskauden ajaksi. Säännöllisen liikunnan voi myös aloittaa raskauden aikana. Liikunta saattaa vähentää raskausdiabeteksen, raskausmyrkytyksen ja raskaudenaikaisen verenpaineen kohoamisen vaaraa.
Raskasta liikuntaa ei kuitenkaan tule harrastaa, mikäli raskauteen liittyy seuraavia ongelmia:
Raskaudenaikaisen liikunnan tulisi tuntua miellyttävältä ja kivuttomalta. Mikäli kipuja ilmenee, on liikunta keskeytettävä.
Muun muassa seuraavat oireet tulisi ottaa vakavasti:
Normaali painonnousu normaalipainoisille on raskausaikana 10-16 kg. Raskauden aikana äidin paino nousee muun muassa sikiön, lapsiveden ja istukan suurenemisen sekä elimistön veri- ja nestemäärän lisääntymisen vuoksi. Äidin painonnousu toimii hyvänä mittarina sopivalle energiansaannille. Merkittävästi suurempi painonousu voi olla haitallista.
Energiantarve raskausaikana kasvaa hieman, keskimäärin 300 kaloria päivässä. Lisäenergian tarve on kuitenkin yksilöllistä, ja siihen vaikuttavat muun muassa äidin ikä, koko ja liikunnallinen aktiivisuus.
Mikäli äidillä on raskauden alussa selvästi ylipainoa, raskauden aikana pyritään alle kymmenen kilon painon nousuun. Tavoitteena on tällöin, että paino nousee korkeintaan 8 kiloa raskauden aikana. Raskausaika ei kuitenkaan ole oikea aika aloittaa varsinaista laihduttamista, sillä sikiön ravintoaineiden saanti on turvattava.
Raskauden ensimmäisten kolmen kuukauden aikana äidin painonnousu on yleensä melko vähäistä. Joillakin paino saattaa jopa laskea voimakkaan raskauspahoinvoinnin vuoksi.
Raskauden loppupuolella painon tulisi kuitenkin nousta tasaisesti ja asteittain. Normaali painonnousu on 200-800 g viikossa. Painonnousu on suurinta raskausviikoilla 17-24 ja pienintä viimeisinä viikkoina ennen synnytystä.
Istukka ei suojaa sikiötä äidin käyttämien lääkkeiden vaikutuksilta, sillä valtaosa lääkkeistä kulkeutuu istukan läpi sikiöön. On kuitenkin tärkeää, että äidille tarpeellista lääkehoitoa jatketaan myös raskauden aikana. Monissa tilanteissa äidin hoitamaton sairaus voi aiheuttaa sikiölle suuremman vaaran kuin lääkitys.
Lääkkeiden käyttö raskausaikana on yleistä. Suomessa lähes puolet raskaana olevista naisista käyttää vähintään yhtä reseptilääkettä, ja 75 % jotakin lääkettä raskauden aikana.
Lääkitys raskausaikana on välttämätöntä mm. seuraavien sairauksien ja tilojen kohdalla:
Lääkkeiden käytöstä ja niiden sopivasta annostuksesta raskausaikana tulee aina keskustella lääkärin kanssa.
Kaikki päihteet (alkoholi, tupakka, nuuska, huumeet) lisäävät raskaudenaikaisten häiriöiden riskiä ja aiheuttavat vaaran sikiön terveydelle. Mitään näistä ei suositella käytettävän raskauden aikana.
Alkoholinkäyttö raskauden aikana voi johtaa sikiön alkoholisyndroomaan (FAS), joka aiheuttaa mm. oppimisen, käytöksen, tarkkaavaisuuden ja muistin häiriöitä. FAS-lapsilla on myös usein oireyhtymään kuuluvia kasvojen rakennepoikkeamia ja muunlaisia rakenteellisia ongelmia.
Alkoholin käyttö raskauden aikana voi aiheuttaa:
Turvallista rajaa raskaudenaikaiselle alkoholinkäytölle ei ole onnistuttu määrittelemään. Tästä syystä raskauden aikana suositellaan kokonaan pidättäytymistä alkoholista.
Tupakointi raskauden aikana on haitallista sekä äidille että lapselle. Tupakoinnin aiheuttamia riskejä ovat muun muassa:
Nuuskan käyttö tulee lopettaa ennen raskautta. Nuuska on haitoiltaan verrattavissa tupakanpolttoon.
Sähkötupakan käyttöä ei suositella raskauden aikana.
Huumeiden käyttö lisää raskauden riskejä monella eri tavalla. Yleisimpiä vaaroja ovat pienipainoisuuden, ennenaikaisuuden ja kohtukuoleman riskin kasvu. Huumausaineita käyttävän naisen raskautta pidetään aina riskiraskautena. Huumausaineiden käytöstä tulee kertoa neuvolalle, josta voidaan ohjata seurantaan äitiyspoliklinikalle. Akuuttiin päihdeongelmaan on aina saatavilla hoitoa oman kunnan sosiaali- ja terveysasemalta.
Raskauteen liittyy paljon erilaisia oireita, tuntemuksia ja tiloja, jotka saattavat olla epämukavia. Ne ovat kuitenkin yleensä normaaleja ja vain väliaikaisia, ja katoavat vauvan synnyttyä. Erityisesti alkuraskauteen liittyy usein raskauspahoinvointia ja väsymystä.
Monet raskaana olevat joutuvat käymään tiheästi vessassa, sillä alkuraskauden aikana kohdun kasvu aiheuttaa lisääntynyttä virtsaamistarvetta ja loppuraskaudessa kohtu saattaa painaa virtsarakkoa ja aiheuttaa virtsankarkailua.
Muita tavallisia raskauden sivuvaikutuksia ovat närästys, ummetus, peräpukamat, suonikohjut, unettomuus, selkä-, lonkka- ja häpyliitoskivut, toistuvat hiivatulehdukset, suonenvedot ja turvotus.
Lisäksi raskauteen saattaa liittyä monenlaisia mielialanvaihteluita ja ruokaan liittyviä mielitekoja.
Väsymys on alkuraskauden normaali oire. Raskauden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana lapsen tärkeimmät elimet kehittyvät ja tämä vie luonnollisesti voimia. Tänä aikana kannattaakin levätä. Toisaalta viimeistään raskauden toisella kolmanneksella kannattaa lähteä liikkeelle väsymyksestä huolimatta. Itselle mieluista liikuntaa kannattaa harrastaa niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä.
Äitiä saattaa vaivata myös jatkuva nälkä raskauden aikana. Energiantarve onkin normaalia hieman suurempi. Nälkä voi kasvaa varsinkin iltaa kohden. Nälkää voi helpottaa syömällä muutamien isojen aterioiden sijaan useita pienempiä terveellisiä aterioita.
Raskauspahoinvointi on raskauden aikaista pahoinvointia ja huono-oloisuutta. Pahoinvointi ja oksentelu ovat normaaleja raskauden merkkejä, joista kärsii suurin osa odottajista. Pahoinvointi alkaa yleensä raskausviikolla 5 ja on pahimmillaan viikoilla 9-11. Useimmilla raskauspahoinvointi loppuu raskausviikkoon 14 mennessä.
Normaalin raskauspahoinvoinnin oireet ovat tavallisesti pahimmillaan aamuisin. Oireita voi yrittää helpottaa mm. seuraavilla tavoilla:
Pahoinvointi tai runsas oksentelu ei kuitenkaan yleensä vaaranna raskautta eikä vaurioita sikiötä.
Noin 1 % odottajista kärsii erityisen vaikeasta pahoinvoinnista, jossa oksentelukohtaukset ovat tiheitä ja jatkuva yökkääminen aiheuttaa myös ylävatsakipuja. Tätä tilaa kutsutaan hyperemesis gravidarumiksi (hyperemeesi). Hyperemeesiin voi sisältyä poikkeavan runsasta pahoinvointia ja/tai oksentelua. Mikäli mikään ruoka tai juoma ei pysy sisällä, paino voi laskea ja odottaja voi kuivua. Tällöin saatetaan tarvita sairaalahoitoa.
Raskauden aikana voi esiintyä pahoinvoinnin lisäksi myös muita yleisiä oireita, kuten ruoansulatuskananvan oireita, närästystä tai ummetusta.
Närästys ja ummetus ovat tavallisimpia raskauden myötä ilmeneviä oireita. Närästyksen aiheuttaa yleensä kohdun kasvamisen aiheuttama vatsaontelon paineen kasvu. Oireet voivat tuntua poltteluja ja pistelynä keskellä ylävatsaa tai rintalastan takana. Nieluun voi myös tulla mahalaukun sisältämää nestettä, joka tuntuu poltteluna nielussa ja happamana makuna suussa.
Närästyksen oireita lieventää syömällä pieniä ruokamääriä kerralla ja välttämällä voimakkaasti maustettuja, rasvaisia ja paistettuja ruokia. Raskasta ruokailua juuri ennen nukkumaanmenoa kannattaa välttää.
Oireet pahentuvat usein makuuasennossa. Makuuasennossa oireita voi vähentää makaamalla vasemmalla kyljellä, sillä silloin mahalaukku pääsee helpommin tyhjenemään. Myös lievä kohoasento voi auttaa.
Närästykseen on saatavissa apteekeista myös raskaana oleville sopivia närästyslääkkeitä.
Ummetuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa ulostamiskertoja on harvemmin kuin kolmesti viikossa tai ulostaminen on hyvin vaikeaa. Ummetus on tavallinen raskausajan vatsavaiva.
Ummetusta aiheuttaa muun muassa liian vähäinen kuidun saanti ruokavaliosta, liian vähäinen liikunnan määrä, stressi ja liian vähäinen nesteiden nauttiminen. Myös jotkin lääkeaineet, kuten rautavalmisteet ja osa psyykelääkkeistä, saattavat aiheuttaa ummetusta.
Ummetusta kannattaa hoitaa huolehtimalla riittävästä kuidun saannista, juomisesta ja liikunnasta. Ravinnosta kuituja saa erityisesti täysjyväviljoista, leseistä, kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Erityisen hyviä ruokia ummetuksen hoitoon ovat luumu ja viikuna.
Lisäksi kannattaa muistaa, että ulostamaan tulee mennä aina ulostamistarpeen tullessa. Toistuva pidättäminen aiheuttaa ummetusta.
Ummetukseen on saatavilla lääkkeitä, jotka sopivat myös raskaana oleville.
Peräpukamat ovat raskausaikana kiusallinen, mutta yleinen vaiva. Ne ovat peräaukon ympärillä olevia laskimolaajentumia, joille altistaa muun muassa pitkään seisominen, ummetus ja ylipaino.
Alttius peräpukamille lisääntyy raskausaikana, koska kohdun kasvu aiheuttaa painetta vatsan alueen suuriin verisuoniin. Tämä heikentää verenkiertoa ja aiheuttaa turvotusta. Lisäksi raskaushormonit veltostuttavat peräaukon ympärillä olevaa lihaksistoa.
Tavallisin peräpukamien oire on kirkas verenvuoto ulostamisen jälkeen. Pukamat voivat aiheuttaa myös poltetta, kutinaa ja epämiellyttävää tunnetta peräaukon ympärillä. Mikäli peräpukamat kipeytyvät, on pukaman sisällä voinut tapahtua verenpurkauma, tai peräaukon suulle syntyä haavauma. Peräpukamat voivat olla myös oireettomia.
Peräpukamien tärkein hoito on ummetuksen ehkäisy (kiinnitä huomiota ruokavalioon ja elintapoihin) ja hyvästä hygieniasta huolehtiminen. Peräpukamien hoitoon on saatavissa apteekista tilapäisesti käytettäviä tuotteita, joita voi käyttää myös raskauden aikana.
Suonikohjuilla tarkoitetaan alaraajojen laskimoiden vajaatoimintaa. Raskausaikana alaraajojen laskimoiden paine kasvaa ja verisuonet laajenevat raskaushormonien vaikutuksesta. Kun verisuonten läppien ympärille kasaantuu verta muodostuu suonikohjuja.
Suonikohjujen syntyä ja jalkojen turvotusta voi ehkäistä esimerkiksi:
Nivelsiteiden löystyminen voi aiheuttaa kipuja selässä, lonkissa ja häpyliitoksessa. Jopa kaksi kolmasosaa raskaana olevista naisista kokee selkäkipuja, ja joka viides lantionalueen kipuja.
Häpyluuliitos alkaa löystyä raskaushormonien vaikutuksesta jo raskauden ensimmäisellä puoliskolla ja löystyy entisestään raskauden kolmen viimeisen kuukauden aikana. Häpyluuliitoksen löystyminen valmistaa elimistöä synnytykseen.
Kasvava kohtu ja painon nouseminen muuttavat kehon painopistettä enemmän alas- ja eteenpäin. Yhdessä nivelsiteiden löystymisen kanssa se voi aiheuttaa selän, lonkan ja häpyliitoksen kipuja. Raskauden loppupuolella kivut voivat hankaloittaa kävelyä merkittävästi ja joskus jopa pystyasennossa oleminen on hankalaa.
Oireisiin auttaa parhaiten maltillinen liikkuminen. Kipu on yleensä voimakkainta liikkeelle lähtiessä, mutta helpottuu yleensä sen jälkeen hieman. Kipuun voi ottaa myös särkylääkkeitä. Jos kipu on hyvin voimakasta, kannattaa ottaa yhteys neuvolaan.
Lantionpohjan lihasten harjoittelulla voi vähentää ja ehkäistä selkäkipujen syntyä.
Suurimmalla osalla raskaana olevista naisista esiintyy turvotusta. Turvotukset tekevät olon raskaaksi, ja turvotukseen voi joskus liittyä kipua ja kiristävää tunnetta sekä ihon kutinaa. Raskauden aikaista turvotusta aiheuttavat hormonaaliset muutokset ja verenkierrossa kiertävän nestemäärän lisääntyminen. Turvotus lisääntyy tyypillisesti päivän mittaan ja on pahimmillaan iltaisin. Öisin turvotus vähenee, mutta sen sijaan voi esiintyä raajasärkyä.
Turvotusta voi hoitaa ja ehkäistä esimerkiksi:
Mikäli alaraajan turvotusta ja kipua esiintyy vain toisessa jalassa, on mahdollista, että kyseessä on laskimotukos. Mikäli epäilee laskimotukosta, hakeudu lääkäriin.
Pre-eklampsia eli raskausmyrkytys tarkoittaa tilaa, jossa verenpaine nousee 20. raskausviikon jälkeen yli tason 140/90 mmHg ja siihen liittyy valkuaisen erittyminen virtsaan. Jos taas raskauden loppupuolella ilmaantuu muutamissa päivissä ympärivuorokautista ja runsasta turvotusta, kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan pre-eklampsian eli raskausmyrkytyksen mahdollisuuden tarkistamiseksi.
Raskausdiabetes on sokeriaineenvaihdunnan häiriö, jolle altistavia tekijöitä ovat muun muassa äidin ylipaino, yli 40 vuoden ikä ja munasarjojen monirakkulatauti. Lue lisää raskausdiabeteksesta täältä.
Odottava äiti voi hengästyä helposti varsinkin raskauden loppuvaiheilla. Kasvava sikiö voi estää keuhkoja laajentumasta täysin; viehän lapsi tilaa äidin sisältä. Hengästyneenä kannattaa istua alas ja hengittää rauhallisesti. Mikäli hengittämiseen liittyy äkillistä rintakipua, hakeudu lääkäriin.
Raskauden loppupuolella osalla odottajista esiintyy ranteen ja kämmenen alueen puutuneisuutta ja joskus myös kipua. Oireet johtuvat turvotuksen aiheuttamasta ranteen alueella kulkevan keskihermon pinnetilasta. Tilaa kutsutaan rannekanavaoireyhtymäksi.
Raskauden aikana kehittynyt rannekanavaoire paranee yleensä itsestään raskauden päätyttyä. Oireita voi yrittää vähentää välttämällä puutumista aiheuttavia ranteen asentoja ja ranteen rasittamista. Öisin voi myös kokeilla rannelastaa, mikäli oireet ovat hankalat.
Raskauden mahdollisuus on suurimmillaan ovulaation aikana, joka tapahtuu yleensä noin 10-16 päivää ennen seuraavien kuukautisten alkua. Tämä aikaikkuna vaihtelee naisesta toiseen ja kuukaudesta toiseen. Spermalla on kyky elää naisen kehossa jopa 5 päivää, joten yhdyntä muutama päivä ennen ovulaatiota voi johtaa raskauteen.
Raskauden mahdollisuus alkaa kasvaa jo viisi päivää ennen ovulaatiota, sillä siittiöt voivat elää naisen elimistössä jopa 5 päivää. Suurin mahdollisuus tulla raskaaksi on 1-2 päivää ennen ovulaatiota ja itse ovulaation päivänä.
Raskaus voidaan havaita verikokeessa jo 7-12 päivää hedelmöityksen jälkeen, kun hCG-hormonin pitoisuus nousee.
Valmistautuminen raskauteen alkaa terveellisillä elämäntavoilla ja hyvällä suunnittelulla. Aloita nauttimalla monipuolista ruokavaliota, joka sisältää runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita, erityisesti foolihappoa, joka on tärkeä sikiön hermoston kehitykselle. Varmista riittävä liikunta, lepo ja stressinhallinta, jotka kaikki edistävät terveellistä raskautta. Lopeta tupakointi ja alkoholin käyttö, ja tarkista nykyisten lääkkeidesi sopivuus raskauden aikana terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Raskauden todennäköisyys on erittäin pieni kuukautisten aikana ja välittömästi niiden jälkeen, sillä munasolu ei ole vielä kypsynyt. Kuitenkin, koska ovulaation ajankohta voi vaihdella, on mahdotonta määrittää täysin “turvallisia” päiviä. Siksi, jos raskauden välttäminen on tärkeää, on suositeltavaa käyttää luotettavia ehkäisymenetelmiä jatkuvasti.
Raskausdiabeteksen riskiä voi pienentää terveellisillä elämäntavoilla, kuten tasapainoisella ruokavaliolla ja säännöllisellä liikunnalla.
Raskaustesti kannattaa tehdä, kun kuukautiset ovat myöhässä vähintään yhden päivän. Testi on tarkin, jos sen tekee ensimmäisenä aamuna heräämisen jälkeen.
Raskaus alkaa näkyä ulkoisesti yleensä toisen raskauskolmanneksen alussa, noin 12-16 viikon kohdalla, mutta tämä voi vaihdella yksilöllisesti.
Verikokeessa raskaus näkyy hCG-hormonin (ihmisen koriongonadotropiini) pitoisuuden nousuna, joka on raskauden biomarkkeri.
Ovulaation aikana raskauden todennäköisyys on korkeimmillaan. Tutkimusten mukaan noin 30% naisista tulee raskaaksi, jos heillä on yhdyntä ovulaation päivänä. Tämä prosenttiosuus voi vaihdella yksilöllisten tekijöiden mukaan.
Raskaus voidaan yleensä havaita raskaustestillä noin kaksi viikkoa hedelmöityksen jälkeen, mikä vastaa ensimmäisen poissaolevan kuukautiskierron aikaa.
Keltarauhashormoni, eli progesteroni, vaikuttaa monin tavoin naisen kehoon. Se valmistelee kohdun limakalvon raskauteen, rauhoittaa keskushermostoa ja auttaa ylläpitämään normaalia kuukautiskiertoa. Progesteronin tasapaino on tärkeä osa hormonaalista terveyttä ja sen epätasapaino voi aiheuttaa erilaisia oireita, kuten mielialan vaihteluita ja kuukautishäiriöitä.
Raskauden ehkäisemiseksi on useita tehokkaita menetelmiä, joista voit valita itsellesi ja elämäntilanteeseesi sopivimman. Kondomi on ainoa ehkäisymenetelmä, joka suojaa sekä raskaudelta että sukupuolitaudeilta. Hormonaalisia ehkäisymenetelmiä, kuten e-pillerit, ehkäisyrengas, ehkäisykapseli ja ehkäisyinjektio, tarjoavat pitkäaikaista suojaa raskautta vastaan, kun niitä käytetään ohjeiden mukaan. Kierukka, joka voi olla joko kupari- tai hormonikierukka, tarjoaa myös pitkäaikaista suojaa. Sterilisaatio on pysyvä ratkaisu, joka sopii niille, jotka ovat varmoja siitä, etteivät halua lapsia tulevaisuudessa. On tärkeää keskustella lääkärin tai terveydenhuollon ammattilaisen kanssa eri ehkäisymenetelmien sopivuudesta, hyödyistä ja mahdollisista haitoista, jotta löydät itsellesi parhaiten sopivan vaihtoehdon.
Raskauspahoinvointi loppuu useimmiten raskauden neljännen kuukauden loppuun mennessä, mutta joillakin se voi jatkua pidempäänkin.
Keskimäärin raskaaksi tullaan 6 kuukauden sisällä yrittämisestä, mutta tämä voi vaihdella suuresti.
Raskausdiabetes on sokeriaineenvaihdunnan häiriö, jolle altistavia tekijöitä ovat muun muassa äidin ylipaino, yli 40 vuoden ikä ja munasarjojen monirakkulatauti.
Raskaus vaikuttaa siihen, mitä arvoja laboratoriokokeissa voidaan pitää “normaaleina”.
AMH-mittaus kertoo, kuinka paljon munasarjoissa on pieniä, varhaisia munarakkuloita.
Mitkä tekijät voivat vaikuttaa raskaaksi tulemiseen? Miten omaa hedelmällisyyttä voisi tukea?
Kuukautiset alkavat tytöillä normaalisti noin 12-13-vuoden ikäisinä murrosiän yhteydessä ja ne päättyvät noin 43-57 vuoden iässä vaihdevuosien yhteydessä.
PMS voi oireilla esimerkiksi päänsärkyinä tai itkuisuutena. Oireet ovat yksilöllisiä.
Artikkeli päivitetty:
2 syyskuun 2024