Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä PCOS – Oireet ja yleistä tietoa

Hiivatulehdus todetaan tyypillisesti oireiden perusteella, kuten kutina, kirvely ja valkoinen, kokkareinen vuoto. Lääkäri voi myös ottaa näytteen emättimen eritteestä, joka voidaan tutkia mikroskoopilla tai lähettää laboratorioon viljeltäväksi, jotta hiivasienen läsnäolo voidaan varmistaa.

Endometrioosin diagnosointi tapahtuu yleensä useiden eri menetelmien avulla. Aluksi lääkäri suorittaa gynekologisen tutkimuksen ja keskustelee oireista. Ultraäänitutkimus on yleinen tapa havaita mahdolliset endometrioosipesäkkeet. Jos epäilyt vahvistuvat, voidaan tehdä laparoskopia, joka on kirurginen toimenpide, missä pieni kamera viedään vatsaonteloon tarkastelemaan endometrioosin esiintymistä. Joskus voidaan käyttää myös magneettikuvausta. Diagnoosi varmistetaan usein kudosnäytteen, eli biopsian, avulla.

Bakteerivaginoosi todetaan yleensä oireiden perusteella ja vahvistetaan laboratoriotesteillä. Lääkäri voi ottaa emättimen limakalvolta näytteen, joka tutkitaan mikroskoopilla epänormaalin bakteerikasvun varalta. Lisäksi voidaan tehdä pH-testi, sillä bakteerivaginoosissa emättimen pH on usein koholla.

Hiivatulehdus hoidetaan yleensä paikallisilla sienilääkkeillä, kuten voiteilla tai emätinpuikoilla, jotka sisältävät esimerkiksi klotrimatsolia tai flukonatsolia. Vaikeammissa tai toistuvissa tapauksissa voidaan käyttää suun kautta otettavia sienilääkkeitä. On tärkeää noudattaa lääkärin ohjeita ja hoitosuunnitelmaa.

Hiivatulehduksen kesto vaihtelee yksilöllisesti. Hoitamattomana oireet voivat jatkua pitkään, mutta asianmukaisella hoidolla, kuten antifungaalisilla voiteilla tai tableteilla, oireet voivat helpottaa jo muutamassa päivässä. Joissakin tapauksissa oireet voivat toistua, jolloin on suositeltavaa konsultoida lääkäriä.

Hiivatulehdus voi kehittyä, kun emättimen normaali mikrobisto häiriintyy, esimerkiksi antibioottikuurin, raskauden, diabeteksen tai heikentyneen immuunijärjestelmän seurauksena. Myös tiukat vaatteet ja liiallinen hygienian harjoittaminen voivat edistää hiivatulehduksen syntyä.

Bakteerivaginoosin hoitoon käytetään antibiootteja, jotka voidaan ottaa joko suun kautta tai paikallisesti emättimeen laitettavina voiteina tai emätinpuikkoina. Hoidon kesto ja valmiste valitaan yksilöllisesti. On tärkeää noudattaa lääkärin antamia ohjeita ja käyttää lääkkeitä ohjeiden mukaan, vaikka oireet häviäisivät ennen kuurin loppumista.

Hiivatulehdus katsotaan parantuneeksi, kun oireet, kuten kutina, kirvely ja epänormaali vuoto, ovat kokonaan hävinneet. Täydellinen oireiden häviäminen voi kestää muutamasta päivästä viikkoon hoidon aloittamisesta. Jos oireet jatkuvat hoidosta huolimatta, on suositeltavaa ottaa yhteyttä lääkäriin.

Bakteerivaginoosin ehkäisyyn kuuluu terveiden elämäntapojen ylläpitäminen ja emättimen normaalin bakteerikannan suojeleminen. Vältä liiallista intiimialueen pesua saippualla, käytä hengittäviä alusvaatteita ja vältä douchingia. Tasapainoinen ruokavalio ja probioottien käyttö voivat myös auttaa ylläpitämään emättimen terveellistä mikroflooraa.