Laktoosi-intoleranssi – Oireet, yleisyys, hoito ja testit
Hieman alle viidesosa suomalaisista saa vatsakipuja, ilmavaivoja ja muita kiusallisia oireita laktoosia sisältävistä maitotuotteista. Jos kärsit vastaavista vaivoista, sinulla voi olla laktoosi-intoleranssi.
Laktoosi-intoleranssi lyhyesti
Laktoosi-intoleranssi ei ole sairaus, vaan alun perin aikuiselle ihmiselle normaali tila.
Maailmanlaajuisesti noin 65 % ihmisistä on laktoosi-intolerantteja.
Useimmat laktoosi-intolerantit sietävät pieniä määriä maitosokeria ilman oireita.
Vähälaktoosisen ruokavalion noudattaminen on Suomessa helppoa.
Laktoosi eli maitosokeri on nisäkkäiden maidossa esiintyvä hiilihydraatti. Laktoosia on äidinmaidossa noin seitsemän prosenttia ja lehmänmaidossa 4,8 %.
Laktoosi-intoleranssi on perinnöllinen taipumus, jossa laktoosin nauttiminen aiheuttaa oireita, kuten vatsan turvotusta ja ilmavaivoja. Laktoosi-intoleranssin taustalla on hypolaktasia, eli tila, jossa laktaasientsyymin muodostuminen ohutsuolessa on heikentynyt tai loppunut kokonaan.
Laktoosi-intoleranssi ei ole vaarallista, mutta se voi olla hyvin epämiellyttävää. Oireita on kuitenkin helppo välttää kiinnittämällä huomiota ruokavalion sisältämään laktoosiin.
Laktaasientsyymin muodostuminen on geneettisesti säädeltyä. Laktaasientsyymin aktiivisyys saavuttaa huippunsa sikiöaikana ja säilyy voimakkaana ensimmäisten elinkuukausien ajan. Tämän jälkeen se alkaa hitaasti vähentyä. Laktaasientsyymin väheneminen hyvin matalalle tasolle aikuisena on normaali fysiologinen ilmiö suurimmalle osalle maailman väestöstä.
Laktoosi-intoleranssin oireet aiheutuvat, kun laktoosi ei pysty imeytymään ohutsuolesta verenkiertoon, vaan kulkeutuu suolensisällön mukana paksusuoleen asti. Siellä laktoosi sitoo itseensä paksusuolen aktiivisia molekyylejä, jotka puolestaan sitovat vettä poistuessaan elimistöstä. Vatsakipu ja ilmavaivat ovat seurausta paksusuolessa symbioosissa elävien bakteerien muodostamista suolistokaasuista.
Laktoosi-intoleranssi kehittyy yleensä kouluiässä, mutta se saattaa kehittyä vasta aikuisenakin.
Maailmanlaajuisesti noin 65 % ihmisistä on laktoosi-intolerantteja. Suomessa vajaalla viidesosalla väestöstä on laktoosi-intoleranssi.
Mistä laktoosi-intoleranssi johtuu?
Laktoosi-intoleranssi ei ole sairaus, vaan alun perin aikuiselle ihmiselle normaali tila. Luonnontilassa elävä ihminen joi äidinmaitoa vain lapsena, eikä muiden eläinlajien maitoa käytetty. Laktoosia pilkkova laktaasientsyymi oli aikuiselle tarpeeton, minkä vuoksi sen vaikutus lakkasi 5 – 12 vuoden iässä.
Kyky sietää maitotuotteita myös aikuisena johtuu laktaasientsyymin geenissä tapahtuneesta mutaatiosta, joka kehittyi noin 5000 – 12 000 vuotta sitten. Mutaation seurauksena laktaasientsyymi säilyi myös aikuisilla. Kun ihminen alkoi kasvattaa karjaa ja juoda sen maitoa, tämä geenimuoto oli edullisempi ja se yleistyi.
Laktaasimutaation arvellaan kehittyneen Etelä-Uralilla ja Saharan pohjoispuolella. Afrikkalaisiin ja aasialaisiin alkuperäiskansoihin kuuluvista ihmisistä 90%:lla on edelleen alkuperäinen geenimuoto eli heistä useimmilla on laktoosi-intoleranssi. Suomessa ja muissa pitkään maataloudessa eläneillä kansoilla uusi geenimuoto on yleisempi kuin vanha.
Laktoosi-intoleranssin DNA-testaus
Voit tilata laktoosi-intoleranssitestin Puhdin verkkokaupasta ilman lähetettä. Voit tilata erikseen lääkärin etäkonsultaation helposti suoraan tulosraportilta, mikäli haluat keskustella tuloksistasi ja terveydestäsi, tulokset poikkeavat viitearvoista, sinulla on oireita tai herää epäilys sairaudesta.
Laktoosi-intoleranssi kannattaa varmistaa tutkimuksilla, jos vatsaoireiden yhteys maitotuotteisiin ei ole selvä tai jos oireet ovat voimakkaat.
Laktoosi-intoleranssia on aikaisemmin tutkittu laktoosirasituskokeella, mutta se on poistumassa laboratoriokokeiden tutkimusvalikoimasta epätarkkuutensa vuoksi.
Nykyään suositellaan verinäytteestä tai posken limakalvonäytteestä tehtävää geenitestiä (B -Lakt-D B), joka on paljon tarkempi kuin laktoosirasituskoe. Testi antaa yksiselitteisen vastauksen siihen, onko henkilöllä laktaasientsyymin puutteelle altistava genotyyppi.
DNA-testissä todetaan laktaasin synteesiä säätelevässä geenissä yhden nukleotidin muutos. Genotyyppi C/C liittyy ensisijaiseen hypolaktasiaan, joka voi aiheuttaa laktoosi-intoleranssin oireita. Geenitestin perusteella ei kuitenkaan voida päätellä oireiden voimakkuutta.
Mitkä ovat laktoosi-intoleranssin oireita?
Laktoosi-intolerantiksi kutsutaan henkilöä, joka laktaasientsyymin puutteen vuoksi saa oireita maitosokerista. Osalla ihmisistä laktaasin puuttumiseen ei liity oireita. Tällöin puhutaan hypolaktasiasta eli suolilaktaasin niukkuudesta.
Oireet ilmaantuvat 1-3 tuntia maitosokeria sisältävän tuotteen nauttimisen jälkeen.
Herkkyys oireille on yksilöllistä ja riippuu siitä, paljonko maitotuotteita on käytetty.
Laktoosi-intolerantille ei ole vaarallista, vaikka välillä nauttisikin laktoosia sisältäviä maitotuotteita. Laktoosin nauttimisesta mahdollisesti seuraavat oireet ovat ohimeneviä.
Laktoosi-intoleranssin tyypit
Laktoosi-intoleranssi voidaan jakaa syyn mukaisesti kolmeen muotoon: ensisijaiseen hypolaktasiaan, toissijaiseen hypolaktasiaan ja synnynnäiseen laktaasin puutokseen.
Ensisijainen hypolaktasia eli niin sanottu aikuistyypin laktaasin puutos on perinnöllinen ja hypolaktasian yleisin muoto. Se johtuu geenistä, joka sammuttaa laktaasientsyymin tuotannon noin 5-12 vuoden iässä. Hypotalaksia on väistyvä ominaisuus, joten se täytyy periä molemmilta vanhemmilta.
Toissijainen hypolaktasia aiheutuu, kun jokin ulkoinen tekijä vaurioittaa suolinukkaa. Tällöin laktaasientsyymiä tuottavia soluja tuhoutuu usein tilapäisesti. Ulkoisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi ohutsuolen syöpä, ruuansulatuskanavan tulehdukset tai hoitamaton keliakia. Kun suolinukkaa vaurioittava tekijä poistuu ja suolinukka paranee, epiteelisolujen laktaasintuotantokyky palautuu.
Synnynnäinen laktaasin puute on erittäin harvinainen syntymästä lähtien ilmenevä laktaasientsyymin puutos. Maailmanlaajuisesti tapauksia on raportoitu vuoteen 2003 mennessä noin 40, lähinnä Suomesta. Suomessa syntyy vuodessa keskimäärin yksi vastasyntynyt, jolla todetaan synnynnäinen laktaasin puute. Koska synnynnäisestä laktaasin puutteesta kärsivä ei voi sulattaa äidinmaitoa, on vauvan ruokinnassa käytettävä soijapohjaisia tai muuten laktoosittomia äidinmaidonkorvikkeita.
Laktoosi-intoleranssin hoito
Laktoosi-intoleranssia hoidetaan välttämällä ruokavaliossa maitosokeria. Maitosokeria voi välttää käyttämällä vähälaktoosisia tai laktoosittomia maitotuotteita tai vähentämällä normaalien maitotuotteiden käyttöä.
Useimmat laktoosi-intolerantit sietävät pieniä määriä maitosokeria ilman oireita. Arvioiden mukaan useimmat voivat käyttää noin 10 grammaa (vastaa maitolasillista) maitosokeria päivässä ilman ongelmia. Jopa suurempia annoksia (15 – 18 g laktoosia) siedetään, kun maitotuotteet nautitaan muiden ruokien yhteydessä.
Laktoosi-intoleranssin oireiden välttämiseksi voidaan tilapäisesti käyttää eksogeenista laktaasientsyymiä. Entsyymiä tuotetaan eri mikrobeista, useimmiten hiivoista tai sienistä. Laktoosia pilkkovia entsyymivalmisteita on saatavana tabletteina, kapseleina ja tippoina. Niitä käytetään ennen laktoosia sisältävän aterian nauttimista tai sen yhteydessä.
Tutkimusnäyttö probioottien hyödyistä laktoosi-intoleranssin oireiden hoitamisessa on vielä osittain ristiriitaista. On kuitenkin viitteitä siitä, että eräät suoliston bakteeriflooraan vaikuttavat probiootit voivat olla hyödyksi laktoosi-intoleranssin oireiden ehkäisemisessä.
Laktoositon ja vähälaktoosinen ruokavalio
Vähälaktoosisen ruokavalion noudattaminen on Suomessa helppoa, sillä kaupoissa on tarjolla laaja valikoima vähälaktoosisia ja laktoosittomia maitotuotteita.
Vähälaktoosisiset ja laktoosittomat maitotuotteet sisältävät samoja ravintoaineita kuin tavanomaiset maitotuotteet. Laktoosittomissa tuotteissa osa maidon laktoosista on poistettu ja loput pilkottu laktaasientsyymillä. Suomessa tuotetta saa kutsua laktoosittomaksi, jos sen laktoosipitoisuus on alle 0,01 g/100g. Vähälaktoosisten tuotteiden laktoosipitoisuuden tulee olla alle 1 g/100g.
Hapanmaitotuotteet, kuten jogurtti, viili ja piimä, sisältävät mikro-organismeja, jotka hajottavat osan laktoosista, minkä vuoksi niitä siedetään paremmin kuin tavallista maitoa.
Laktoosi-intolerantit voivat syödä pitkään kypsytettyjä juustoja, sillä niissä ei ole laktoosia.
Valmiste
Laktoosia g 100 grammassa tai desilitrassa
Maidot
5
Piimät
2–4,5
Jogurtit
2,7–4,8
Viilit
3,5
Vähälaktoosiset tuotteet
alle 1
Laktoositon maito, piimä, jogurtti, viili
0
Jäätelöt
5–6
Raejuusto
1,2–2,6
Maitorahka
3
Tuorejuustot
0,5–1,2
Sulatejuustot
0–3,4
Homejuustot
0
Kypsytetyt juustot (edam, emmental ym.)
0
Vehnäsämpylä
1
Tavallinen pulla
1,6
Hampurilainen
0,9
Maitosuklaa
10
Laktoosi-intolerantille sopivat myös soijavalmisteet sekä kaurasta ja riisistä valmistettavat maitoa vastaavat elintarvikkeet. Kasviperäisistä raaka-aineista valmistetut juomat eivät kuitenkaan sisällä luonnostaan kalsiumia.
Laktoosittoman ruokavalion noudattaminen ulkomailla saattaa olla haastavampaa, sillä joissain maissa laktoosittomat maitotaloustuotteet eivät kuulu peruselintarvikkeisiin. Mikäli tällaisessa tilanteessa jättää maitotuotteet pois ruokavaliostaan, on syytä kiinnittää huomiota riittävään kalsiumin ja D-vitamiinin saantiin, mikä ei kuitenkaan ole hankalaa.
Laktoosi-intoleranssi ei ole maitoallergiaa
Laktoosi-intoleranssia ei tule sekoittaa maitoallergiaan. Maitoallergiassa allergisoiva aine ei ole maitosokeri vaan maitoproteiini. Maitoallergia alkaa yleensä lapsuudessa, ja se paranee suurimmalla osalla kouluikään mennessä.
Milloin laktoosi-intoleranssi kannattaa tutkia?
Laktoosi-intoleranssia voi testata itse seuraamalla seuraavia ohjeita:
Jätä kaikki laktoosia sisältävät tuotteet ruokavaliostasi kahden viikon ajaksi ja seuraa oireita.
Kahden viikon jälkeen palauta laktoosia sisältävät ruuat vähitellen ruokavalioosi ja kirjaa ylös nauttimasi laktoosi määrä ja saamasi oireet.
Mikäli oireet katosivat noudattaessasi laktoositonta ruokavaliota, ja tulivat takaisin, kun palautit laktoosia sisältävät tuotteet ruokavalioon, on todennäköistä, että sinulla on laktoosi-intoleranssi. Oirepäiväkirjan avulla voit saada käsityksen siitä, kuinka tarkasti sinun tulee noudattaa laktoositonta ruokavaliota välttyäksesi oireilta.
Laktoosi-intoleranssi kannattaa varmistaa tutkimuksilla, jos vatsaoireiden yhteys maitotuotteisiin ei ole selvä tai jos oireet ovat voimakkaat. Laktoosi-intoleranssin oireet voivat olla epämääräisiä, eikä ruokavaliokokeilu välttämättä auta antamaan yksiselitteistä tulosta.
Monet sairaudet, kuten ärtyvän suolen oireyhtymä (irritable bowel syndrome, IBS) aiheuttavat laktoosi-intoleranssin kaltaisia oireita. Ruokavalion muutos saattaa väliaikaisesti korjata myös IBS-oireita. Tämän vuoksi tarvitaan monesti tarkempaa diagnostikkaa laktoosin imeytymisen selvittämiseksi.
Laktoosi-intoleranssia on aikaisemmin tutkittu laktoosirasituskokeella, mutta se on poistumassa laboratoriokokeiden tutkimusvalikoimasta epätarkkuutensa vuoksi.
Nykyään suositellaan verinäytteestä tehtävää geenitestiä, joka on paljon tarkempi kuin laktoosirasituskoe. Testi antaa yksiselitteisen vastauksen siihen, onko henkilöllä laktaasientsyymin puutteelle altistava genotyyppi. Geenitestin perusteella ei kuitenkaan voida päätellä oireiden voimakkuutta.
Puhdin kautta pääset tutkimuksiin ilman lähetettä. Voit tilata erikseen lääkärin etäkonsultaation helposti suoraan tulosraportilta, mikäli haluat keskustella tuloksistasi ja terveydestäsi, tulokset poikkeavat viitearvoista, sinulla on oireita tai herää epäilys sairaudesta.
Yleisimmät kysymykset aiheeseen liittyen
Laktoosin vaikutukset voivat ilmetä jo 30 minuutista kahteen tuntiin nauttimisen jälkeen. Oireiden kesto ja vakavuus riippuvat nautitun laktoosin määrästä ja henkilön sietokyvystä.
Laktoosi-intoleranssin hoito perustuu laktoosin välttämiseen tai sen määrän rajoittamiseen ruokavaliossa. Laktoosittomia tai vähälaktoosisia tuotteita on saatavilla laajasti. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää myös laktaasientsyymiä sisältäviä valmisteita, jotka auttavat laktoosin pilkkomisessa.
Tavallisessa lehmänmaidossa on noin 4-5% laktoosia. Laktoosipitoisuus voi vaihdella hieman riippuen maidon tyypistä ja käsittelytavasta.
Laktoosi-intoleranssi todetaan verinäytteestä tai posken limakalvonäytteestä tehtävällä geenitestillä (B -Lakt-D B). Testi antaa yksiselitteisen vastauksen siihen, onko henkilöllä laktaasientsyymin puutteelle altistava genotyyppi.
Keliakiatesti sisältää seuraavat tutkimukset: kudostransglutaminaasi IgA vasta-aineet (S -tTGAbA) ja immunoglobuliini A (Ig A). Luotettavan keliakiadiagnostiikan edellytyksenä on, että tutkittava on ollut gluteenipitoisella ruokavaliolla vähintään 6 viikon ajan ennen näytteen ottamista.
Kyky sietää maidon laktoosia on perinnöllinen ominaisuus. Testillä selvität, onko sinulla perinnöllinen alttius laktoosia hajottavan entsyymin puutteelliseen toimintaan.
Testillä selvität, onko sinulla perinnöllinen alttius laktoosia hajottavan entsyymin puutteelliseen toimintaan. Keliakiatesti sisältää seuraavat tutkimukset: kudostransglutaminaasi IgA vasta-aineet (S -tTGAbA) ja immunoglobuliini A (Ig A).
Ärtynyttä suolta voidaan hoitaa tehokkaasti kotikonstein. Siihen ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta sen oireet ovat lievitettävissä erityisesti FODMAP-ruokavaliolla.
Ihmisen suolisto Suolisto on osa ihmisen ruoansulatuselimistöä. Suoliston osina voidaan erottaa ohutsuoli ja paksusuoli. Peräsuoli on paksusuolen viimeinen osa.
Jokainen on joskus väsynyt. Vireystilamme ei pysy samanlaisena jatkuvasti. Jatkuva päiväaikainen väsymys ja virkistämättömät yöunet eivät ole normaaleja, ja vaativat väsymyksen syyn selvittämistä. Väsymykseen vaikuttavat niin fyysiset kuin henkisetkin kuormitustekijät.
Ruoansulatusvaivat ovat varsin yleisiä. Kaikissa tapauksissa oireiden taustalta ei löydy mitään tiettyä syytä tai sairautta, jolloin puhutaan toiminnallisista vaivoista.
Ummetuksen hoito perustuu elintapojen muuttamiseen. Tärkeitä tekijöitä ovat riittävä veden juonti, kuitupitoinen ruokavalio, liikkuminen ja säännöllinen ulostamisrytmi. Vatsan ja suoliston oireiden taustalla voi olla useita eri syitä.
Ripuli voi johtua esimerkiksi laktoosi-intoleranssista, viljoista tai gluteenista, keliakiasta, ärtyvän suolen oireyhtymästä, stressistä tai liiallisesta magnesiumin käytöstä.