Super Puhti-paketti naiselle sisältää yli 40 eri mittaria, jotka antavat sinulle monipuolisesti tietoa siitä, miten elimistösi voi. Mukana mm. verenkuva, verensokeri, tulehdusarvo, kolesterolit, vitamiineja, kivennäisaineita sekä maksan, munuaisen ja kilpirauhasen toimintaa heijastelevia tutkimuksia.
Jodi on tärkeä muun muassa kilpirauhasen normaalille toiminnalle
Jodin puutos aiheuttaa aikuisilla kilpirauhasen laajentumista ja struumaa. Sikiöaikana tai varhaisessa lapsuudessa jodin puute aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja jopa henkisen kehityksen jälkeenjääneisyyttä.
Jodi lyhyesti
- Jodia voi saada ruokavaliosta joko liian vähän tai liian paljon. Kumpikaan tilanne ei ole terveydelle hyväksi.
- Jodia saadaan pääasiassa jodioidusta suolasta, maitotuotteista, kalasta ja kananmunasta.
- Jodi vaikuttaa muun muassa kilpirauhasen toimintaan.
Mikä on jodi?
Jodi on ihmiselle välttämätön ravintoaine (hivenaine), joka vaikuttaa muun muassa kilpirauhasen toimintaan. Jodi ylläpitää elimistön normaalia kasvua ja kehitystä. Jodia tulee saada ruokavaliosta, ja sekä sen liian vähäinen saanti että liiallinen saanti on mahdollista.
Mitkä ovat jodin tehtävät elimistössä?
Jodi vaikuttaa erityisesti kilpirauhasen toimintaa. Jodi on kilpirauhashormonien, tyroksiinin ja trijodityroniinin, osa.
Kilpirauhasen hormonit puolestaan vaikuttavat normaaliin kasvuun ja kehitykseen erityisesti keskushermostossa. Kilpirauhashormonit vaikuttavat myös perusaineenvaihduntaan ja pitkäaikaiseen stressiin sopeutumiseen.
Jodin puute
Jodin puutos aiheuttaa aikuisilla kilpirauhasen laajentumista ja struumaa. Sikiöaikana tai varhaisessa lapsuudessa jodin puute aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja vakavimmillaan jopa henkisen kehityksen jälkeenjääneisyyttä.
Jodin puute on maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä ravitsemuksellisista puutoksista.
Liika jodin saanti
Jodia voi saada ruokavaliosta myös liikaa. Tietyistä runsaasti jodia sisältävistä ruoista ja valmisteista jodia voi saada yli suositusten. Tällaisia runsaasti jodia sisältäviä valmisteita ovat esimerkiksi joditipat, -valmisteet ja merilevät. Annostusohjeita tulee noudattaa.
Niin liian vähäinen kuin liiallinen jodin saanti häiritsee kilpirauhasen normaalia toimintaa, ja voi aiheuttaa struumaa tai kilpirauhasen vajaa- tai liikatoimintaa.
Jodin saanti ruokavaliosta
Jodia saadaan tietyistä ruoista ja jodioidusta ruokasuolasta. Jodin saannin turvaamiseksi kannattaa käyttää jodioitua suolaa (suolan käyttömäärien rajoissa) sekä ruokia, joissa jodia on luontaisesti. Suolan lisäksi jodia saadaan muun muassa maidosta ja maitotuotteista.
Vaikka suomalainen maaperä sisältääkin yleisesti hyvin vähän jodia, myös viljavalmisteet kuten leipä ovat hyviä jodin lähteitä, koska niiden valmistuksessa on käytetty jodioitua suolaa.
Jodin lähteet ravinnosta
Hyviä jodin lähteitä ovat:
- jodioitu suola
- maito ja maitotuotteet
- kala
- kananmuna
- viljavalmisteet, joiden valmistuksessa käytetty jodioitua suolaa
Jodin saanti suolasta
Jodia saadaan esimerkiksi jodioidusta ruokasuolasta. Suolavalmisteen pakkausmerkinnöistä voit tarkistaa, onko tuote jodioitu.
Kannattaa kuitenkin huomioida, ettei ruokasuolan käyttöä ole tarkoituksenmukaista lisätä jodin saannin turvaamiseksi, vaan suositeltavaa on vaihtaa suola jodioituun ruokasuolaan.
Jodin saannin turvaamiseksi kannattaa lisätä jodia sisältävien ruokien käyttöä.
Suolan sisältämä natrium voi nimittäin koitua ongelmaksi, mikäli lisää suolan käyttöä. Suolan käyttöä kokonaisuudessaan tulee edelleen tuntuvasti vähentää. Suolan käytön suositus on maksimissaan 5 g/vrk.
Jodin saantisuositukset
Aikuisten tulisi saada jodia noin 150 mikrogrammaa vuorokaudessa. Raskaana olevat tarvitsevat jodia noin 175 mikrogrammaa ja imettävät 200 mikrogrammaa vuorokaudessa. Myös lasten jodin saantisuositukset on esitetty taulukossa ikäryhmittäin.
Ikä-/kohderyhmä | Jodia µg/vrk |
6–11 kk | 50 |
12–23 kk | 70 |
2–5 v. | 90 |
6–9 v. | 120 |
10–74 v. | 150 |
raskaana olevat | 175 |
imettävät | 200 |
Jodin turvallisen saannin ylärajat ikäryhmittäin
Jodin turvallisen saannin yläraja aikuisilla on 600 mikrogrammaa vuorokaudessa. Turvallisen saannin ylärajat on esitetty alla olevassa taulukossa ikäryhmittäin.
Ikäryhmä | Jodia µg/vrk |
1–3 v. | 200 |
4–6 v. | 250 |
7–10 v. | 300 |
11–14 v. | 450 |
15–17 v. | 500 |
Aikuiset | 600 |
Suomalaisten jodin saanti
Suosituksiin nähden suomalaiset saavat ruokavaliostaan yleensä liian vähän jodia, mutta sitä voi saada myös liikaa.
Kuinka jodi vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan?
Sekä jodin liika että liian vähäinen saanti vaikuttavat kilpirauhasen toimintaan. Pitkään jatkuessaan jodin liika tai liian vähäinen saanti aiheuttaa terveydelle ongelmia nimenomaan kilpirauhasen kautta. Kilpirauhasen toiminnan kannalta jodia ei siis tule saada liian vähän mutta ei myöskään liian paljon.
Pääset kilpirauhasen tutkimuksiin Puhdin kautta ilman lääkärin lähetettä, helposti ja nopeasti. Lääkärin etäkonsultaation voi tilata erikseen helposti suoraan tulosraportin lopusta, mikäli haluat keskustella tuloksistasi ja terveydestäsi, tulokset poikkeavat viitearvoista, sinulla on oireita tai herää epäilys sairaudesta.
Jodin saanti kasvisruokavaliolla
Kasvisruokavaliolla jodia saadaan esimerkiksi kalasta, kananmunasta, maidosta, juustosta ja muista maitotuotteista, mikäli niitä käyttää. Varsinkin mikäli ei käytä mitään näistä, tulee jodin saantiin kiinnittää erityistä huomiota. Myös joitain kasviperäisiä juomia on vitaminoitu jodilla; tarkista tuoteselosteesta.
Vegaaninen ruokavalio ja jodin saanti
Vegaanin tulee kiinnittää jodin saantiin erityistä huomiota, sillä jodia sisältäviä maitotuotteita, kalaa, kananmunaa tai muita jodipitoisia ruokia ei käytetä. Vegaanit ovat erityisessä riskissä jodin puutokselle.
Vegaanisessa ruokavaliossa jodin lähteitä on niukasti: jodioitu ruokasuola ja merilevät toimivat merkittävinä jodin lähteinä vegaanilla. Turvallisin jodin lähde vegaanisella ruokavaliolla on jodioitu ruokasuola (suolan käytön rajoissa) ja jodi ravintolisänä.
Jodin puutos vegaaniruokavaliolla on kuitenkin helposti vältettävissä merilevää, jodioitua suolaa ja lisäravinnetta käyttämällä. Vegaani voi käyttää esimerkiksi merilevävalmisteita, jotka sisältävät runsaasti jodia. Noudata tällöin kuitenkin annosmääriä, sillä jodia voi myös saada liikaa. Myös joitain kasviperäisiä juomia on vitaminoitu jodilla; tarkista asia tuoteselosteesta.
Merilevän käyttö jodin lähteenä
Merilevän käyttö jodin saannin turvaamiseksi ei ole täysin ongelmatonta. Merilevä toimii hyvänä jodin lähteenä, sillä se sisältää runsaasti jodia, mutta jodin määrä valmisteissa vaihtelee.
On siis ymmärrettävää, että Suomessa merilevää ei suositella imeväisikäisille, raskaana oleville eikä imettäville, jos merilevän jodipitoisuus ei ole tiedossa tai mikäli merilevän jodipitoisuus on erityisen korkea. Joissain merilevissä myös raskasmetallien pitoisuus voi olla korkea.
Jodi raskausaikana
Raskaana oleva nainen tarvitsee jodia noin 175 mikrogrammaa vuorokaudessa. Jodin turvallisen saannin yläraja raskaana oleville on 600 mikrogrammaa vuorokaudessa. Raskaana olevan ei tule käyttää merilevää jodin lähteenä, jos merilevän jodipitoisuus ei ole tiedossa tai mikäli merilevän jodipitoisuus on erityisen korkea.
Jodi imetyksen aikana
Imetyksen aikana äiti tarvitsee jodia noin 200 mikrogrammaa vuorokaudessa. Imetyksen aikana ei tule käyttää merilevää jodin lähteenä, jos merilevän jodipitoisuus ei ole tiedossa tai mikäli merilevän jodipitoisuus on erityisen korkea.
Yleisimmät kysymykset aiheeseen liittyen
Aikuisille suositeltu päivittäinen sinkin saantisuositus vaihtelee 7-11 milligramman välillä riippuen sukupuolesta ja iästä. Raskaana oleville ja imettäville naisille suositus on hieman korkeampi. Sinkin liikasaanti voi aiheuttaa haittavaikutuksia, joten päivittäisen saannin tulisi pysyä alle 25 milligrammassa.
Sinkin vaikutusajankohta voi vaihdella yksilöllisesti, mutta yleensä sen vaikutukset alkavat tuntua muutaman päivän kuluessa säännöllisestä käytöstä. Esimerkiksi flunssan oireiden lievittymisessä sinkki voi alkaa vaikuttaa jo 24 tunnin sisällä käytön aloittamisesta, jos sitä otetaan riittävä määrä heti oireiden alkaessa.
Aikuisille suositeltu päivittäinen magnesiumin saanti vaihtelee sukupuolen ja iän mukaan. Yleensä aikuisille miehille suositellaan 350 mg ja naisille 280 mg magnesiumia päivässä. Raskaana olevien ja imettävien naisten tarve voi olla suurempi. On tärkeää huomioida, että magnesiumin tarve voi vaihdella yksilöllisten tekijöiden, kuten terveydentilan ja fyysisen aktiivisuuden mukaan.
Kaliumtason nousu veressä riippuu monista tekijöistä, kuten ruokavaliosta, terveydentilasta ja mahdollisista lääkityksistä. Yleensä kaliumtason korjaaminen ruokavaliomuutosten kautta voi näkyä verikokeissa muutaman päivän kuluessa. Jos kaliumin saanti on ollut riittämätöntä pitkään, tason normalisoituminen voi kestää kauemmin.
Aikuisille suositeltu natriumin saanti on noin 2300 milligrammaa päivässä, mikä vastaa noin teelusikallista suolaa. Liiallinen natriumin saanti voi kuitenkin lisätä verenpainetta ja riskiä sydän- ja verisuonitauteihin. On tärkeää tasapainottaa natriumin saanti ja varmistaa, että se ei ylitä suositeltuja rajoja.
Seleenin ottamisen ajankohta voi vaikuttaa sen imeytymiseen ja hyötyihin. Yleisesti ottaen seleeni kannattaa ottaa aterian yhteydessä, sillä ruoka parantaa sen imeytymistä. On suositeltavaa nauttia seleeniä osana tasapainoista ruokavaliota, joka sisältää runsaasti erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineita. Tämä auttaa varmistamaan, että saat seleenistä maksimaalisen hyödyn. Lisäksi on hyvä huomioida, että seleenin ottaminen iltaisin voi häiritä unta joillakin ihmisillä, joten aamupäivä tai aikainen iltapäivä voi olla parempi ajankohta sen nauttimiselle.
Aikuisen ihmisen suositeltu kaliumin saanti on noin 3,1–3,5 milligrammaa päivässä. Tämä määrä voi vaihdella iän, sukupuolen ja terveydentilan mukaan. Riittävä kaliumin saanti on tärkeää, sillä se auttaa ylläpitämään normaalia verenpainetta, lihasten toimintaa ja hermoston terveyttä. Kaliumia saadaan pääasiassa hedelmistä, vihanneksista ja täysjyväviljoista.
Aikuisille suositeltu jodin saantisuositus on 150 mikrogrammaa päivässä. Raskaana oleville ja imettäville naisille suositus on korkeampi, noin 175-200 mikrogrammaa päivässä. Jodin saanti varmistetaan yleensä jodioitua suolaa käyttämällä ja syömällä jodia sisältäviä elintarvikkeita, kuten kalaa ja maitotuotteita.
Aikuisen ihmisen tulisi saada päivittäin noin 800 mg kalsiumia. Tämä määrä voi vaihdella iän, sukupuolen ja elämäntilanteen, kuten raskauden tai imetyksen, mukaan. Kalsium on tärkeä mineraali, joka vahvistaa luita ja hampaita, ja auttaa lihasten sekä hermoston toiminnassa. Riittävä kalsiumin saanti on tärkeää erityisesti kasvuiässä sekä vanhuksille, joiden kalsiumin imeytyminen heikkenee iän myötä.
Kaliumin puute voi ilmetä monina oireina, kuten väsymyksenä, lihaskramppeina, lihasheikkoutena ja sydämen rytmihäiriöinä. Joissakin tapauksissa voi esiintyä myös ummetusta tai tunnottomuutta. Kaliumin puutteen vakavuus ja oireet voivat vaihdella henkilöstä toiseen, ja ne voivat kehittyä vähitellen. On tärkeää tunnistaa nämä oireet ajoissa ja hakeutua tarvittaessa lääkärin hoitoon.
Magnesium on elintärkeä mineraali, joka osallistuu yli 300 entsyymireaktion toimintaan kehossa, tukien muun muassa lihasten ja hermojen toimintaa, energiantuotantoa ja elektrolyyttitasapainoa. Magnesium auttaa myös ylläpitämään normaalia sydämen rytmiä ja on tärkeä luuston ja hampaiden terveydelle. Lisäksi se voi auttaa hallitsemaan verenpainetta ja on tutkittu sen vaikutuksia stressin ja ahdistuksen lievittämisessä.
Aikuisen suositeltu päivittäinen kromin saanti on noin 25-35 mikrogrammaa. Kromi on tärkeä hivenaine, joka edistää makroravinteiden aineenvaihduntaa ja insuliinin toimintaa kehossa. Kromin saanti turvataan yleensä monipuolisella ruokavaliolla.
Mangaani voi vaikuttaa talousveden laatuun antamalla sille metallisen maun ja värjäämällä veden ruskeaksi, mikä voi aiheuttaa värjäytymiä vaatteille ja kodinkoneille. Mangaanipitoisuuden ollessa korkea, vesi voi myös olla terveydelle haitallista, erityisesti lapsille ja raskaana oleville.
Super Puhti-paketti miehelle sisältää lähes 50 eri mittaria, jotka antavat sinulle monipuolisesti tietoa siitä, miten elimistösi voi. Mukana mm. verenkuva, verensokeri, tulehdusarvo, kolesterolit, vitamiineja, kivennäisaineita, testosteroni sekä maksan, munuaisen ja kilpirauhasen toimintaa heijastelevia tutkimuksia. Näytteenotto aamulla klo 7-10.
Kilpirauhasen tutkimuspaketti
Ilman paastoaPaketissa on kaksi tärkeintä testiä, S -TSH ja S -T4-V, jotka kertovat kilpirauhasen toiminnasta. Testipaketti sopii kilpirauhasen toiminnan säännölliseen seurantaan.
B12-vitamiini – Lähteet, saantisuositus, puutoksen oireet ja viitearvot
B12-vitamiini eli kobalamiini mahdollistaa perintötekijöiden muodostamisen, tehostaa aineenvaihduntaa ja huolehtii terveestä keskushermostosta.
Anemia – Oireet, hoito ja syitä anemiaan
Anemia ei ole itsenäinen sairaus; anemia voi johtua monesta eri syystä. Anemian syy täytyy aina selvittää ennen hoidon aloittamista.
Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi) – Oireet, arvot ja hoito
Liikatoimiva kilpirauhanen saa aineenvaihdunnan toimimaan ylikierroksilla, mikä tekee hermostuneen olon ja nostaa sykettä.
Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) – Oireet, testit ja hoito
Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi vaikuttaa ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Vajaatoiminta voi aiheuttaa väsymystä, ajattelun hitautta, muistamisen vaikeutta, palelua ja painonnousua, sillä se hidastaa elimistöä.
Seleeni on hivenaine, joka toimii elimistössä antioksidanttina
Seleeni on terveydelle välttämätön hivenaine, mutta suurissa määrissä se on myrkyllistä. Seleeni toimii elimistössä antioksidanttina. Seleenin puutos aiheuttaa sydänlihaksen rappeumaa.
Tyreotropiini (TSH) on kilpirauhasen toimintaa säätelevä hormoni
Mikä on tyreotropiini, TSH? Tyreotropiini on aivolisäkkeen erittämä, kilpirauhasen toimintaa säätelevä hormoni. Sen merkintätapoja esimerkiksi laboratoriokokeissa ovat S-TSH ja P-TSH. TSH-lyhenne tulee sanoista tyreoideaa (eli kilpirauhasta) stimuloiva hormoni.
Artikkeli päivitetty:
2 syyskuun 2024