Intiimialueen hiivatulehdus – Oireet, hoito ja yleistä tietoa
Kaikki intiimialueen kutina ei ole hiivatulehdusta; tunnista oireet ja hoida vaivasi oikein.
Hiivatulehdus lyhyesti
- Hiivatulehduksen oireet voivat helposti sekoittua sukupuolitautien tai bakteerivaginoosin oireiden kanssa.
- Yleisin hiivatulehduksen aiheuttaja on Candida albicans -niminen sienilaji.
- Intiimialueiden lisäksi Candida albicans aiheuttamaa hiivakasvustoa voi esiintyä myös esimerkiksi suussa ja iholla.
Mistä hiivatulehdus johtuu?
Hiivatulehdus johtuu lähes aina Candida Albicans -nimisen hiivasienen aiheuttamasta liikakasvusta. Hiivasieni kuuluu genitaalialueiden normaaliin mikrobistoon, mutta happo-emästasapainon järkkyessä sen kasvu yltyy ja aiheuttaa liikakasvua. Hiivasieni viihtyy emäksisessä ja kosteassa ympäristössä.
Hiivatulehdukselle altistavia tekijöitä ovat muun muassa raskaus, antibioottien ja ehkäisypillereiden käyttö, diabetes sekä tilat, jossa immuunivaste on heikentynyt. Oireita voi entisestään lisätä liian kireät vaatteet sekä hengittämättömät siteet tai suojat.
Emättimen hiivatulehdusta esiintyy erityisesti sukukypsillä naisilla. Miehillä hiivatulehdus on huomattavasti harvinaisempi kuin naisilla.
Hiivatulehduksen oireet
Yleisimpiä emättimen hiivatulehduksen oireita ovat voimakas kirvely, kutina tai ärsyttävä ja jopa polttava tunne. Ulkosynnyttimien limakalvoilla voi esiintyä punoitusta, turvotusta ja haavaumia. Valkovuoto on vaaleaa, hajutonta ja kokkaremaista. Emättimen hiivatulehdukseen harvemmin liittyy muita oireita, kuten kuumeilua, vatsakipuja tai virtsaamisongelmia.
Miehillä oireet ovat hyvin samankaltaiset: alapään alueen kutina, terskan ja esinahan punoitus sekä erite esinahan alla.
Hiivatulehduksen oireet voivat helposti sekoittua sukupuolitautien tai bakteerivaginoosin oireiden kanssa. Puhdin kautta voi hakeutua seksitautitesteihin ilman lääkärin lähetettä.
Hiivatulehduksen hoito (itsehoito ja lääkitys)
Hiivatulehdus hoidetaan usein apteekista saatavilla itsehoitolääkkeillä. Itsehoitolääkkeinä toimivat emätinpuikot, voiteet tai näiden yhdistelmät. Myös suun kautta otettava kapseli on tehokas keino hiivatulehduksen taltuttamiseksi. Huomaa kuitenkin itselääkinnässä, että hiivatulehduslääkkeillä saattaa olla yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.
Mikäli sinulla on oireita ensimmäistä kertaa tai vaiva ei parane itsehoidolla viikossa, ota yhteys lääkäriin. Raskauden aikana itsehoitoa ei suositella; tällöin suositellaan yhteydenottoa lääkäriin tai neuvolaan. Ota yhteys lääkäriin myös, mikäli oireesi poikkeavat jollain tapaa hiivatulehduksen kuvatuista oireista.
Miten ehkäistä hiivatulehduksen uusiutuminen?
- Noudata hyvää intiimihygieniaa, vältä kuitenkin liiallista pesemistä.
- Pyyhi WC:ssä alapää aina edestä taaksepäin.
- Vältä saippuan tai muiden pesutuotteiden käyttämistä intiimialueille.
- Käytä mahdollisuuksien mukaan kuukautissiteiden sijaan tamponia tai kuukuppia.
- Suosi hajusteettomia hygieniatuotteita.
- Alusvaatteiden materiaaliksi kannattaa valita puuvilla, silkki tai ilmava keinokuitu.
- Sokeria on suositeltavaa välttää tai vähentää ruokavaliossa.
- Maitohappobakteerien käyttö voi auttaa pitämään hiivatulehduksen poissa.
Mikäli hiivatulehdus uusiutuu useamman kerran lyhyen ajan sisällä, on suositeltavaa hakeutua lääkärin vastaanotolle. Tällaisissa tilanteissa voidaan harkita estohoitoa.
Hoitamaton hiivatulehdus
Jos hiivatulehduksen aiheuttamaa kutinaa ei hoida, se voi muuttua sietämättömäksi. Ei ole ainakaan todettu, että hoitamaton hiivatulehdus aiheuttaisi vakavia ongelmia. Hiivatulehdus voi kuitenkin hoitamattomana altistaa muille gynekologisille tulehduksille.
Lue myös: Hiivatulehdus (mehiläinen.fi)
Yleisimmät kysymykset aiheeseen liittyen
Hiivatulehdus todetaan tyypillisesti oireiden perusteella, kuten kutina, kirvely ja valkoinen, kokkareinen vuoto. Lääkäri voi myös ottaa näytteen emättimen eritteestä, joka voidaan tutkia mikroskoopilla tai lähettää laboratorioon viljeltäväksi, jotta hiivasienen läsnäolo voidaan varmistaa.
Endometrioosin diagnosointi tapahtuu yleensä useiden eri menetelmien avulla. Aluksi lääkäri suorittaa gynekologisen tutkimuksen ja keskustelee oireista. Ultraäänitutkimus on yleinen tapa havaita mahdolliset endometrioosipesäkkeet. Jos epäilyt vahvistuvat, voidaan tehdä laparoskopia, joka on kirurginen toimenpide, missä pieni kamera viedään vatsaonteloon tarkastelemaan endometrioosin esiintymistä. Joskus voidaan käyttää myös magneettikuvausta. Diagnoosi varmistetaan usein kudosnäytteen, eli biopsian, avulla.
Bakteerivaginoosi todetaan yleensä oireiden perusteella ja vahvistetaan laboratoriotesteillä. Lääkäri voi ottaa emättimen limakalvolta näytteen, joka tutkitaan mikroskoopilla epänormaalin bakteerikasvun varalta. Lisäksi voidaan tehdä pH-testi, sillä bakteerivaginoosissa emättimen pH on usein koholla.
Hiivatulehdus hoidetaan yleensä paikallisilla sienilääkkeillä, kuten voiteilla tai emätinpuikoilla, jotka sisältävät esimerkiksi klotrimatsolia tai flukonatsolia. Vaikeammissa tai toistuvissa tapauksissa voidaan käyttää suun kautta otettavia sienilääkkeitä. On tärkeää noudattaa lääkärin ohjeita ja hoitosuunnitelmaa.
Hiivatulehduksen kesto vaihtelee yksilöllisesti. Hoitamattomana oireet voivat jatkua pitkään, mutta asianmukaisella hoidolla, kuten antifungaalisilla voiteilla tai tableteilla, oireet voivat helpottaa jo muutamassa päivässä. Joissakin tapauksissa oireet voivat toistua, jolloin on suositeltavaa konsultoida lääkäriä.
Hiivatulehdus voi kehittyä, kun emättimen normaali mikrobisto häiriintyy, esimerkiksi antibioottikuurin, raskauden, diabeteksen tai heikentyneen immuunijärjestelmän seurauksena. Myös tiukat vaatteet ja liiallinen hygienian harjoittaminen voivat edistää hiivatulehduksen syntyä.
Bakteerivaginoosin hoitoon käytetään antibiootteja, jotka voidaan ottaa joko suun kautta tai paikallisesti emättimeen laitettavina voiteina tai emätinpuikkoina. Hoidon kesto ja valmiste valitaan yksilöllisesti. On tärkeää noudattaa lääkärin antamia ohjeita ja käyttää lääkkeitä ohjeiden mukaan, vaikka oireet häviäisivät ennen kuurin loppumista.
Hiivatulehdus katsotaan parantuneeksi, kun oireet, kuten kutina, kirvely ja epänormaali vuoto, ovat kokonaan hävinneet. Täydellinen oireiden häviäminen voi kestää muutamasta päivästä viikkoon hoidon aloittamisesta. Jos oireet jatkuvat hoidosta huolimatta, on suositeltavaa ottaa yhteyttä lääkäriin.
Bakteerivaginoosin ehkäisyyn kuuluu terveiden elämäntapojen ylläpitäminen ja emättimen normaalin bakteerikannan suojeleminen. Vältä liiallista intiimialueen pesua saippualla, käytä hengittäviä alusvaatteita ja vältä douchingia. Tasapainoinen ruokavalio ja probioottien käyttö voivat myös auttaa ylläpitämään emättimen terveellistä mikroflooraa.
Kokonaisterveyteen vaikuttaa lukematon määrä tekijöitä. Muun muassa terveellinen ruokavalio, liikunta, stressi, uni ja ihmissuhteet vaikuttavat terveyteen ja hyvinvointiin, mutta välillä on hyvä kiinnittää huomiota myös hampaiden ja suun vointiin.
Lue lisää
Mikä dysbioosi on? Dysbioosi tarkoittaa suoliston mikrobiston epätasapainoa, toisin sanoen puutteellista tai poikkeavaa suoliston mikrobistoa. Perimän ohella myös mikrobisto voi vaikuttaa alttiuteen sairastua erilaisiin tauteihin.
Lue lisää
Ehkäisymenetelmistä vain kondomi suojaa sukupuolitaudeilta.
Lue lisää
Yleisiä endometrioosin oireita ovat kivuliaat kuukautiset ja alavatsakipu, ulostamis- tai virtsaamiskipu, yhdyntäkivut, vuotohäiriöt (tiputteluvuoto) ja lapsettomuus.
Lue lisää
PCOS on tavallisin naisten hormonihäiriö ja sitä esiintyy 5–15 prosentilla naisista.
Lue lisää
Mitkä tekijät voivat vaikuttaa raskaaksi tulemiseen? Miten omaa hedelmällisyyttä voisi tukea?
Lue lisää
Artikkeli päivitetty:
2 syyskuun 2024