Alkalinen fosfataasi (AFOS) on maksasoluissa toimiva entsyymi
AFOS-testiä käytetään maksasairauksien toteamisessa sekä luun aineenvaihdunnan arvioinnissa.
Alkalinen fosfataasi (AFOS) lyhyesti
- Alkalinen fosfataasi eli AFOS on etenkin maksan ja sapen toimintaan liittyvä entsyymi.
- AFOS reagoi sapen erityksen häiriöihin ja maksatulehduksiin.
- Testiä käytetään maksasairauksien toteamisessa sekä luun aineenvaihdunnan arvioinnissa.
Mikä on AFOS, alkalinen fosfataasi?
Alkalinen fosfataasi eli AFOS on maksasoluissa toimiva entsyymi, joka reagoi sapen erityksen häiriöihin ja maksatulehduksiin. AFOS kuitenkin reagoi jälkimmäisiin vähäisemmin kuin ALAT-arvo.
Testiä käytetään maksasairauksien toteamisessa sekä luun aineenvaihdunnan arvioinnissa.
AFOS tutkimus
Voit tilata P -AFOS -tutkimuksen Puhdin kautta ilman lähetettä.
Puhdin palvelun kautta pääset laboratoriokokeisiin ilman lääkärin lähetettä, ja voit tarvittaessa tilata erikseen lääkärin etäkonsultaation testien jälkeen, mikäli haluat keskustella terveydestäsi.
Yksittäisiä testejä on helppo lisätä samaan tilaukseen esimerkiksi laajemman testipaketin kanssa. Näin näytteenotto onnistuu yhdellä kertaa ja saat monipuolisesti tietoa elimistön toiminnasta. Yhdellä kertaa onkin hyvä tarkastaa useat terveyteen sekä arkiseen jaksamiseen liittyvät mittarit.
Korkea AFOS
Arvoa kohottavat muun muassa tuumorit, maksatoksiset lääkkeet, hepatiitti, krooninen alkoholismi ja alkoholista johtuva maksakirroosi.
Korkea AFOS-arvo voi viitata esimerkiksi seuraaviin:
- sappistaasi eli sapensalpauma
- tuumorit, maksatoksisten lääkkeiden käyttö, hepatiitti
- alkoholista johtuva kirroosi, jolloin myös ASAT, GT ja bilirubiini ovat koholla
- luihin liittyvät sairaudet
- nivelreuma ja osteomalasia
- istukkaperäisen entsyymin eritys raskausaikana
P -AFOS viitearvot
P -AFOS viitearvot: aikuiset 35-105 U/l
Viitearvot voivat vaihdella laboratorioittain ja tutkimusten analysointimenetelmästä riippuen. Puhdin näytteet otetaan ja analysoidaan Mehiläisen laboratorioissa.
Yleisimmät kysymykset aiheeseen liittyen
Maksakirroosi etenee yleensä hitaasti vuosien kuluessa. Alkuvaiheessa maksakirroosi voi olla oireeton, mutta kun maksan toiminta heikkenee, seurauksena voi olla vakavia komplikaatioita, kuten sisäinen verenvuoto, munuaisten vajaatoiminta ja maksan vajaatoiminta.
Rasvamaksan hoitoon kuuluu ensisijaisesti elämäntapamuutokset: terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja tarvittaessa painonpudotus. Alkoholin käytön vähentäminen tai lopettaminen on myös tärkeää.
Rasvamaksa voi olla pitkään oireeton, mutta joissakin tapauksissa se voi aiheuttaa väsymystä, ylävatsakipua tai turvotusta. Diagnoosi varmistetaan yleensä verikokeilla ja kuvantamistutkimuksilla.
ALAT-arvo voi laskea muutamassa päivästä viikkoihin riippuen siitä, mikä on aiheuttanut arvon nousun. Esimerkiksi alkoholin vähentäminen tai lopettaminen, terveellisempi ruokavalio ja säännöllinen liikunta voivat nopeuttaa ALAT-arvon laskua. Jos ALAT-arvo on kohonnut maksasairauden vuoksi, arvon laskeminen voi vaatia pidempää aikaa ja lääkärin määräämää hoitoa.
Maksan toimintahäiriöt voivat ilmetä monin eri tavoin, kuten väsymyksenä, ihon ja silmien kellastumisena (keltaisuus), vatsakipuna ja turvotuksena. Oireet riippuvat maksasairauden tyypistä ja vakavuudesta.
Maksakirroosi voi näkyä iholla useilla tavoilla. Tyypillisiä ilmentymiä ovat keltaisuus, hämähäkkiluomet (pienet, verisuonista muodostuvat kuviot iholla), ja ihon kutina. Lisäksi ihon ja silmänvalkuaisten kellastuminen (ikterus) on yleinen oire.
Rasvamaksa todetaan tyypillisesti verikokeiden, kuten maksa-arvojen ja rasva-arvojen, sekä kuvantamistutkimusten, kuten ultraäänitutkimuksen tai tietokonetomografian avulla
Sappiongelmat voivat ilmetä monin eri tavoin. Tyypillisimpiä oireita ovat ylävatsakipu, joka voi säteillä selkään tai oikeaan olkapäähän, pahoinvointi ja oksentelu. Oireet voivat pahentua rasvaisen ruoan syömisen jälkeen. Joissakin tapauksissa voi esiintyä myös keltaisuutta, kun sappineste kerääntyy elimistöön.
Maksakirroosin oireet voivat aluksi olla epämääräisiä ja lieviä, kuten väsymys ja ruokahaluttomuus. Edetessään tauti voi aiheuttaa keltaisuutta, vatsan turvotusta (askites), kutinaa, ja verenvuotoa ruoansulatuskanavasta. Myös hämähäkkiluomet iholla ovat tyypillisiä.
Maksasairaus voi aiheuttaa ihon ja silmien kellastumista, kutinaa, tummia läiskiä iholla tai pieniä, hämähäkinseittimäisiä verisuonimuutoksia iholla.
Maksakirroosin diagnosointi perustuu oireiden, lääkärintarkastuksen ja laboratoriotestien tuloksiin, kuten maksan toimintakokeisiin. Ultraääni, tietokonetomografia (TT) tai magneettikuvaus (MRI) voivat auttaa arvioimaan maksan tilaa. Tarvittaessa voidaan ottaa myös koepala maksasta.
ALAT-arvon laskemiseksi on tärkeää tunnistaa ja hoitaa sen kohoamisen syy. Yleisiä keinoja arvon alentamiseksi ovat terveellisen ja tasapainoisen ruokavalion noudattaminen, alkoholin käytön vähentäminen tai lopettaminen sekä säännöllinen liikunta. Lisäksi on suositeltavaa välttää lääkkeitä ja muita aineita, jotka voivat rasittaa maksaa. Jos ALAT-arvo on merkittävästi koholla, on syytä konsultoida lääkäriä, joka voi määrätä sopivan hoidon.
Maksa-arvojen alentaminen vaatii usein elämäntapamuutoksia, kuten alkoholin käytön rajoittamista, terveellistä ruokavaliota ja liikuntaa. Joissakin tapauksissa lääkitys tai muu lääketieteellinen hoito voi olla tarpeen.
ALAT-arvo katsotaan liian korkeaksi, kun se ylittää laboratorion yläviitearvon, joka on yleensä miehillä noin 50 U/L ja naisilla 35 U/L. Korkeat arvot voivat viitata maksasairauksiin, kuten hepatiittiin tai rasvamaksaan, mutta myös muut tekijät kuten lihavuus, diabetes tai alkoholin liikakäyttö voivat nostaa ALAT-arvoja.
Maksa-arvojen laskeminen riippuu monista tekijöistä, kuten alkuperäisestä syytä arvojen nousulle ja yksilön terveydentilasta. Yleensä terveellisillä elämäntavoilla ja mahdollisen perussairauden hoitamisella maksa-arvot voivat alkaa normalisoitua muutamassa viikossa.
Bilirubiinin laskemiseksi on tärkeää hoitaa sen kohoamisen perussyytä. Tämä voi sisältää lääkityksen, elämäntapamuutokset tai erikoistuneemmat hoidot riippuen taustalla olevasta sairaudesta, kuten maksasairauksista.
Aikuisen ihmisen maksa painaa keskimäärin noin 1–1,5 kilogrammaa. Maksa on kehon suurin sisäelin.
Maksa-arvot voivat olla koholla monista syistä, kuten alkoholin liikakäytöstä, lääkityksen sivuvaikutuksista, rasvamaksasta tai maksatulehduksesta. Kohonneet arvot voivat viitata maksan toimintahäiriöön.
Maksasyövän oireita voivat olla vatsakipu, erityisesti oikean kylkikaaren alla, laihtuminen, ruokahaluttomuus, keltaisuus (ihon ja silmien kellastuminen), ja yleinen väsymys. Oireet voivat olla epäspesifejä ja niitä voi sekoittaa muihin maksasairauksiin.
Maksan palautumisnopeus riippuu vahingon laajuudesta ja yksilön terveydentilasta. Terve maksa voi uusiutua ja korjata vaurioita tehokkaasti, mutta toipuminen voi kestää viikkoja tai kuukausia.
Maksansiirto on hoitomuoto, joka on tarkoitettu potilaille, joilla on vakava maksan vajaatoiminta tai tietyt maksasairaudet, jotka eivät reagoi muihin hoitomuotoihin. Maksansiirto voi olla vaihtoehto esimerkiksi loppuvaiheen maksakirroosin, akuutin maksan vajaatoiminnan tai tiettyjen geneettisten maksasairauksien kohdalla. Potilaan soveltuvuus maksansiirtoon arvioidaan huolellisesti, ja siihen vaikuttavat muun muassa potilaan yleinen terveydentila ja muut mahdolliset sairaudet.
Alkalinen fosfataasi on etenkin maksan ja sapen toimintaan liittyvä entsyymi. Sitä erittyy myös luustosairauksien yhteydessä. Arvoa kohottavat etenkin sapen erityistä häiritsevät tai luustoa hajottavat sairaudet.
Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon lamaavasti päihtymyksen aikana, ja päihtymyksen jälkeen se voi pitkäaikaisessa käytössä heikentää muistia ja vaarantaa terveyden.
Lue lisää
ASAT-arvon kohoaminen voi viitata kudostuhoon tärkeissä elimissä.
Lue lisää
Monet maksasairaudet voivat pitkään jatkuessaan johtaa maksakirroosiin. Maksakirroosi tarkoittaa maksan arpeutumista, eli maksakudoksen muuttumista sidekudokseksi.
Lue lisää
Glutamyylitransferaasitesti paljastaa muita maksatestejä helpommin liiallisen alkoholinkäytön.
Lue lisää
Desialotransferriini eli CDT on verikokeella mitattava arvo, jolla voidaan tunnistaa mahdollinen alkoholin jatkuva suurkulutus.
Lue lisää
Fosfatidyylietanolin mittauksen avulla voidaan luotettavasti tunnistaa mahdollinen alkoholin suurkulutus.
Lue lisää
Artikkeli päivitetty:
30 syyskuun 2024