Triathlonkoulu 3: Triathlonharjoittelun suunnittelu ja toteutus
Harjoittelun suunnittelussa kolme keskeistä asiaa ovat aiempi liikunnallinen tausta, ajankäytölliset resurssit ja tavoite, johon suunnittelu tähtää. Aikaisempi tausta ja lahjakkuus määrittelevät sen, millaista harjoittelukuormaa ihminen teoriassa kestää ja sen, millaisiin tuloksiin omalla lahjakuudella voi päästä.
Kirjoittaja: Kalle Kotiranta
Ajankäytölliset resurssit liittyvät elämän realiteetteihin. Opiskeleva sinkku, jolla ei ole lapsia ja joka pystyy hoitamaan opiskelunsa suhteellisen helposti, voi luonnollisesti halutessaan priorisoida aikaa harjoitteluun huomattavasti enemmän kuin vaativassa työssä oleva henkilö, jolla on kolme alle kouluikäistä lasta. Jos ihmisellä on esimerkiksi vahva tausta muista kestävyyslajista, niin kisasta selviää läpi lähes ilman harjoittelua. Vastaavasti, jos kyseessä on sohvaperuna, joka ei ole koskaan liikkunut, vaatii asia hieman erilaista paneutumista.
Resurssien mukaan
Harjoittelun suunnittelussa ei mietitä mitä pitää tehdä, vaan mitä pystyy tekemään. Harjoitusohjelman pitää sopeutua muuhun elämään, eikä päinvastoin. Toki tavoitteen mukaan oman elämän painopisteitä täytyy usein muuttaa, mutta peruspilarien pitää pysyä kunnossa. Harjoittelun alussa kunto nousee pieninkin muutoksin, sohvaperuna saa muutoksia aikaan vähäisellä tekemisellä ja kunnon nouseminen kannattaa tehdä niin helposti kuin mahdollista. Harjoittelu ei ole rakettitiedettä, mutta perusasiat siitä on kuitenkin hyvä opetella, koska se palkitsee aina.
Ota huomioon seuraavat asiat harjoittelun suunnittelussa:
Lisää harjoitukset omaan kalenteriisi eli varaa niiden toteuttamiseen paikka.
Älä yliarvioi suunnittelussa omia voimavaroja ja älä hermostu muutoksista.
Pyri rakentamaan oma suunnitelmasi niin, että pystyt toteuttamaan sen yli 90-prosenttisesti.
Harjoittele silloin enemmän, kun sinulla on siihen aikaa.
Muista varata aikaa myös palautumiseen sekä lepoon
Harjoittele monipuolisesti kaikkia kestävyyden osa-alueita, monipuolisuus on myös tehojen vaihtelua, eikä pelkästään sillisalaattia eri lajien välillä.
Nousujohteisuus on yksittäisiä ominaisuuksia tärkeämpää, eli jos talvella ei ole aikaa riittävän paljon harjoitteluun, niin tee sitä silloin, kun siihen on luontevasti paremmin aikaa.
Harjoitusmäärät
Harjoitusmäärät ovat paljon puhuttu aihe triathlonissa. Keskimäärin 2-4 viikkotunnilla pääsee hyvin liikkeelle, koska sekin tekee vuositasolla 100-200 tuntia harjoittelua. Harjoittelumääriä oleellisempaa on harjoittelun laatu. Monet harrastajatkin pyrkivät harjoittelemaan 10 tuntia viikossa, joka on todella suuri määrä. Se tekee vuodessa 520 tuntia, joka ei ole mikään helppo määrä toteuttaa laadullisesti hyvin ja vieläpä ilman kokonaiskuormituksen nousemista liian suureksi.
Ei sinänsä ole väärin käyttää harjoitteluun paljon aikaa, jos tekemisestä nauttii. Usealla kuntoilijalla tulee suurempien määrien kohdalla tunne ”uhraamisesta”. Varsinkin sen jälkeen, kun omat tavoitteet eivät toteudu, turhaudutaan helposti ja hyvä harrastus saattaa jäädä unholaan tai harjoittelusta tulee poukkoilevaa ja järjestelmällisyys katoaa.
Yleisiä vinkkejä harjoittelumääriin
Harjoittele mieluummin hieman liian vähän kuin yhtään liikaa.
Nosta harjoittelumääriä maltilla ja muista, että pienetkin teholliset sekä määrälliset muutokset saavat usein aikaan muutoksen myös kunnon nousussa.
Rytmitä rohkeasti harjoittelua, eli silloin kun harjoitteluun ja palautumiseen on aikaa, nosta määriä reippaastikin. Silloin kun aikaa ei ole, uskalla rohkeasti tiputtaa määriä alas.
3–5 tunnin viikoittaisella harjoittelulla pystyt halutessasi tekemään jo pidempiäkin kisoja.
Optimaalinen harjoittelumäärä on hyvin yksilöllinen ja siihen vaikuttavia seikkoja on monia.
Älä pelkää välillä kuormittaa itseäsi reilusti, sopiva hulluttelu nostaa kuntoa ja tuo perustekemiseen niin fyysisesti kuin psyykkisesti lisää boostia.
Harjoittelun jaksotus
Perinteisesti harjoituskauden alussa harjoitellaan määrällisesti maltilla ja tehojen suhteen pidetään homma järkevästi aisoissa. Harjoituskauden edetessä määrät nousevat, mutta tehot pysyvät suhteellisen alhaalla. Kevättä kohden tehot nousevat ja kisakaudella määrät laskevat.
Syys-, loka- ja marraskuu
Usein syksyllä (syys-lokakuu ja jopa marraskuussa) kelit ovat varsin otolliset pyöräilyyn. Niin kauan kuin hyviä kelejä riittää, harjoittelu voi olla varsinkin viikonloppuisin pyöräpainotteista, ja se voi pitää sisällään suhteellisen paljonkin määrällistä, mutta kevyttä harjoittelua, jos omat aikataulut antavat sen myöden. Huonommilla keleillä syksyllä uinnin tekniikan parantaminen on keskeisessä roolissa. Varsinaista kestävyyttä kannattaa silloin toteuttaa juoksuna tai maastossa juoksu-kävelytyyppisenä harjoitteluna matalilla tehoilla.
Syksyllä kannattaa myös aloittaa säännöllinen yleisen lihaskunnon kehittäminen. Kun kelit ulkoliikkumiseen tulevat haasteellisemmiksi, lihaskunnon olisi oltava sen verran hyvällä tasolla, ettei raskaampi lihaskuntoharjoittelu estä muun harjoittelun tuottavaa toteuttamista.
Joulu-, tammi- ja helmikuu
Talvikuukausien harjoittelu vaihtelee kelien ja omien mieltymysten mukaan. Moni tykkää sisäharjoittelusta, kun taas hyödyntää ulkolajien mahdollisuuksia. Hiihto kuormittaa hyvin niin jalkojen, keskivartalon kuin yläkropan lihaksistoa, ja se nostaa todella hyvin kestävyysurheilussa tärkeää hapenottokykyä. Siksi se sopii hienosti myös triathlonharjoittelun tueksi.
Pyöräilyä ja juoksemista ulkona helpottava nastarenkaat ja nastakengät. Uinnissa pääpaino on tekniikan kehittämisessä, joka tosin samalla palvelee myös uintivauhdin kehittämistä. Uinnin suhteen on hyvä muistaa, että hiihto kuormittaa ja osittain jäykistää uintilihaksia. Hiihdon vuoksi uinti saattaa ottaa hieman takapakkia, mutta siitä ei kannata liikaa huolestua.
Maalis-, huhti- ja toukokuu
Kevätkausi on tietyllä tapaa haasteellinen, niin kelien kuin harjoittelun suhteen. Polte lenkkeilyyn on tässä vaiheessa usein kova. Kevätkausi kysyy malttia, koska useimmilla yleinen stressitaso saattaa töiden tai opiskelujen vuoksi nousta kesää kohti. Jos samaan aikaan harjoittelee liian kovaa, on edessä helposti ylikuormitustila. Lajiharjoittelua, eli pyöräilyä ja juoksua, pitää lisätä asteittain. Liian suuri äkkinäinen harjoittelun lisääminen ei ole ongelma hengitys- ja verenkiertoelimistön näkökulmasta, mutta lihaksiston kannalta saattaa olla.
Juoksun suhteen kannattaa toteuttaa ajatusta siitä, että juoksee mieluummin suhteellisen usein, mutta vähän kerrallaan. Juoksemisen määrää kannattaa triathlonissa miettiä kokonaisuuden kannalta, eikä yksittäisesti juoksun näkökulmasta. Uinnissa määriä voi lisätä ja uintia kannattaa käyttää rytmittämään harjoittelun rasittavuutta. Vaikka tekniikkaharjoittelun rooli keväällä pienenee, niin tekninen tekeminen uinnissa pitää olla aina mukana. Ui mieluimmin ajatuksella kuin vain roiskien. Lihaskunnon osalta kannattaa keskittyä keskivartalon ja tarvittavan liikkuvuuden ylläpitoon.
Kesä-, heinä- ja elokuu
Kesä on kilpailukautta, mutta samalla otollisinta aikaa harjoittelulle. Suomessa ensimmäiset kilpailutapahtumat ovat kesäkuun alussa ja viimeiset elokuun lopussa. Kun kesä koittaa, kunnon pitäisi jo heti kesän alussa olla suhteellisen hyvä, mutta myös pään eli psyykeen olla kunnossa. Kilpailemisesta pitää nauttia, kilpailetpa itseäsi tai muita vastaan. Itse kilpailusuoritukset nostavat niistä palautumisen jälkeen hyvin kuntoa, eli optimitilanteessa kesää rytmittää hyvin rauhallinen perusharjoittelu, kilpaileminen ja riittävä lepo.
Yleisestä lihaskunnosta kannattaa huolehtia, koska yleensä kesän aikana nouseva lajikunto lisää lihaksiin kohdistuvaa rasitusta ja se johtaa siihen, että tukilihasten kunnonkin pitää nousta samaan tahtiin. Muista varata kesällä itsellesi tärkeimpien ja pidempien kilpailuiden jälkeen aikaa myös henkiselle palautumiselle. Se ei tarkoita täyttä toimettomuutta, vaan sitä, että nauttii harjoittelusta, eikä treenaa koko ajan otsasuonet kurtussa.
Liikkujille suunnattu paketti sisältää Puhti-laboratoriopaketin lisäksi liikkujille tärkeitä mittareita. Mukana on esimerkiksi suoritus- ja palautumiskyvyn kannalta tärkeitä testejä kuten raudan ja D-vitamiinin pitoisuudet, magnesium, B12-vitamiini sekä nestetasapainoon liittyvä kalium.
Liikkujille suunnattu paketti sisältää Puhti-laboratoriopaketin lisäksi liikkujille tärkeitä mittareita. Mukana on esimerkiksi suoritus- ja palautumiskyvyn kannalta tärkeitä testejä kuten raudan ja D-vitamiinin pitoisuudet, magnesium ja lisäksi B12-vitamiini, nestetasapainoon liittyvä kalium sekä vapaa laskettu testosteroni.
Triathlonin lajit ovat uinti, pyöräily ja juoksu. Kolmen suositun lajin yhdistelmä tarjoaa monipuoliset harjoittelumahdollisuudet, kiinnostavan lajiympäristön ja haastavia hetkiä kilpailujen parissa.
Triathlonharjoittelun mielletään monesti vievän paljon aikaa. Toki näin on huipputasolla, mutta
harrastuksena laji ei vaadi ajallisesti sen enempää viikoittaista harjoitteluaikaa kuin muutkaan
lajit.
Triathlonissa yhdistyy kolme lajia: uinti, pyöräily ja juoksu, jotka ovat vuodesta toiseen Suomen
suosituimpia ja harrastetuimpia liikuntamuotoja. Miksi ei siis kannattaisi yhdistää niitä kaikkia?
Alkuun haastavinta on oppia lajien suoritustekniikat.
Vaikka triathlonia voi harrastaa ilman kilpailullisia tavoitteita, on lähes jokaisella triathlonistilla
jonkinlaisia tavoitteita kilpailemisen suhteen. Ns. matalan kynnyksen tapahtumat ovatkin hyvä
vaihtoehto vaativille pidemmän matkan kilpailuille.
Onko tavoitteena esimerkiksi triathlon? Mitkä arvot vaikuttavat harjoitteluun? Miten treeniä voi optimoida ja tuloksia parantaa veriarvojen testauksen avulla? Mitkä tekijät edesauttavat treeniä?
Hyvä juoksutekniikka auttaa välttämään vammoja, juoksemaan taloudellisemmin ja nauttimaan
juoksemisesta enemmän. Juoksutekniikkaa kannattaa aina kehittää ja ylläpitää.